Mielenterveysongelmainenkin on ihminen

Ohjaamon korkeakouluharjoittelija Tiina kirjoittaa blogissa mielenterveysongelmista.

Hullu. Vajaaälyinen. Mielenvikainen. Viime vuosisadan alussa mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä ei ollut helppoa. Koska ongelmia ei tunnistettu eikä niillä ollut nimeä, ei sairaisiin ihmisiin myöskään osattu suhtautua. Heidät suljettiin peräkamareihin ja ”hullujenhuoneisiin”. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kuulostaa julmalta ja epäinhimilliseltä, mutta ihmisten toiminnan taustalla oli usein tietoisen ilkeyden sijaan pelko ja itsesuojelu. Kaikki vieras ja tuntematon tuntuu pelottavalta ja herättää kysymyksen: Voisiko minullekin käydä noin?

Mielenterveysongelmaisten elämä oli menneinä aikoina piinaavaa, mutta kun katsoo ympärilleen nykypäivänä, voi todeta, että tilanne on muuttunut vuosikymmenten saatossa pelottavan vähän. Meillä on tietoa ja ymmärrystä ongelmien taustoista enemmän kuin koskaan, mutta silti suhtaudumme liian usein mielenterveysongelmista kärsiviin ennakkoluuloisesti ja tuomitsevasti. Kansan syvät rivit näkevät mielenterveysongelmat edelleen usein yksilöstä lähtevinä ja osittain myös itseaiheutettuina. Todellisuudessa ongelma on monitahoinen ja sen juuret ovat monesti syvällä varhaislapsuudessa. Mielenterveysongelmat ovat vahvasti ylisukupolvisia. Vanhempien mielenterveysongelmat lisäävät myös lasten riskiä sairastua mielenterveysongelmiin. Mielenterveysongelmaisten vanhempien lasten ongelmat ovat tutkimusten mukaan yleensä vakavampia ja pitkäkestoisempia. Myös koulukiusaaminen, yksinäisyys, toimeentulo-ongelmat ja työttömyys ovat merkittäviä mielenterveysongelmille altistajia. Ajan henki on kuitenkin se, että yhteiskunnan turvaverkon repeämät laitetaan herkästi yksilön vastuulle.

On hyvin tyypillistä kohdata mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset sairaus edellä. Ihminen ei kuitenkaan ikinä, milloinkaan ole diagnoosi eikä sairauskertomus. Mielenterveysongelmaiseen suhtaudutaan herkästi mielenterveysongelmaisena eikä huomioida ihmistä ongelmien takana. Ihmistä, jolla on tarina, menneisyys, unelmia, pelkoja, iloja ja suruja. Sairaus ei saisi määrittää ihmistä, sillä se on vain yksi osa häntä. Tärkeää on myös muistaa, että esimerkiksi masennus ei onneksi useimmiten ole pysyvä ongelma, vaan ihminen myös tervehtyy siitä. Ikuisesta mielisairaan leimasta on silti vaikea päästä eroon.

Tänä päivänä mielenterveysongelmat ovat nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen suurin syy. Nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöistä johtuva työkyvyttömyys lisääntyi peräti 30 % vuodesta 2005 vuoteen 2015. Heistä vain joka viides palaa pysyvästi työmarkkinoille. Vain joka viides. Suomi, meillä ei ole varaa tällaiseen. Emme voi enää jatkaa tulipalojen sammuttelua, vaan nyt käsite ennaltaehkäisy on tuotava juhlapuheista todellisuuteen ja osaksi jokaisen kansalaisen arkea. 

Vaikka sinä et pystyisi pelastamaan koko maailmaa, voit kuitenkin joka päivä kysyä tutulta tai tuntemattomaltakin nuorelta maailman tärkeimmän kysymyksen: Mitä sinulle kuuluu?

Yle Areenasta voit katsoa puhuttelevan lyhytdokumenttisarjan Docstop 4x MYDAY, jossa neljä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivää nuorta avaa hetkiä arjestaan.

Jutussa on käytetty lähteenä THL:n ja Kelan aineistoja.​

Esimerkin voima - mieti miten puhut nuorelle työelämästä

Ohjaamon korkeakouluharjoittelija Tiina pohtii, miten aikuiset voivat omalla esimerkillään innostaa nuoria työelämään.

Epävarmuus, kasvavat vaatimukset, kiire, toistuvat työttömyysjaksot ja irtisanomiset. Tällaiset asiat leimaavat työelämää julkisessa puheessa nykyään. Positiiviset näkökulmat loistavat poissaolollaan, joten ei olekaan ihme, että nuorille työelämästä välittyvä kuva on varsin ankea. On hyvin ymmärrettävää, että moni kokee ahdistusta, riittämättömyyttä ja jopa suoranaista pelkoa lukiessaan uutisista päivä toisensa jälkeen, miten työpaikat katoavat ulkomaille eivätkä perinteisesti hyvin työllistävätkään alat takaa enää varmaa työtä. Lisäksi monet nuoret ovat nähneet työelämän raadollisuuden hyvin läheltä, kun omat vanhemmat ovat joutuneet työttömiksi, kärsivät työuupumuksesta valtavan työtaakan alla, tai toisaalta stressistä työpaikkojen ollessa jatkuvasti vaakalaudalla. Monilla nuorilla saattaakin olla jo valmiiksi kyyninen kuva siitä, mitä työelämä on. Tämä vaikuttaa suoraan heidän motivaatioonsa kouluttautua ja rakentaa mielekäs työura. Miksi edes yrittää, jos odotettavissa ei ole mitään yrittämisen arvoista?

Sanoilla ja esimerkillä on valtava vaikutus nuorten elämään. Siksi sillä on väliä, miten sinä hyvä vanhempi, isovanhempi, kummi, opettaja tai muuten nuorten arjessa läsnä oleva aikuinen puhut työelämästä nuorille ja miten suhtaudut työhösi. Nuori ottaa puheistasi ja käytöksestäsi aineksia maailmankuvansa rakentamiseen ja ihmisenä olemiseen. Miten voimme odottaa nuorilta aktiivista ja innostunutta otetta työnhakuun ja -tekoon, jos itse annamme heidän ymmärtää työelämän olevan sarja jatkuvia pettymyksiä ja päivästä toiseen jatkuvaa harmaata puurtamista? Tietty annos realismia on hyvästä eikä vaaleanpunaisia työelämälinssejä ole mitään syytä sovitella nuorten silmille. Mutta tärkeää on myös, että nuoret ymmärtäisivät, ettei työelämä ole mikään peikko, vaan hieno mahdollisuus oppia, kehittyä ja toteuttaa itselle tärkeitä asioita. Työstä puhutaan nuorille usein liian velvollisuuskeskeisesti. Aikuisten puheissa vilisevät sanktiot, karenssit, velvoittavat tapaamiset, tukien katkaisut ja aktivointisuunnitelmat tekevät työnteosta suorittamista, jonka alle kaikki työn tuottama positiivinen lisäarvo kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille hautautuu.

Työtä tekemällä rakennetaan yhteiskuntaa ja pidetään sen pyörät pyörimässä. Mutta sotakorvaukset maksettiin jo aikoja sitten. Tiukassa istuvasta ajattelumallista, jonka mukaan ”oikeaa” työtä tehdään verenmaku suussa ja kyyneliä vuodattaen, pitäisi jo päästä eroon. Työ voi olla hauskaa, töissä saa nauraa ja töitä voi tehdä vaikuttavasti ja tehokkaasti ilman jatkuvaa tunnetta siitä, että työtaakka kaatuu päälle. Vietämme työpaikalla niin suuren osan arjestamme, että työnteon mielekkyydellä on merkitystä. Se tarkoittaa erilaisille ihmisille erilaisia asioita, mutta jokaisen on mahdollista löytää omalta tuntuva ala, jos tietoa vaihtoehdoista ja tukea urasuunnitteluun on saatavilla riittävästi. Lähtökohdaksi pitäisi ottaa se, että työnteko on jotakin sellaista, jota nuoren kannattaa haluta sen itsensä vuoksi. Työhakemusten kirjoittamiseen ei pitäisi kannustaa vain siksi, että muuten tukien maksu katkeaa. Sen sijaan olisi hyvä painottaa sitä, että työtä tekemällä  

Mitä jos ensi kerralla, kun työelämä tulee puheeksi nuoren kanssa, et valittaisikaan sen raskautta ja epävarmuutta, vaan kertoisit nuorelle faktat omasta työnkuvastasi ja mikä siitä tekee sinulle mieluisan? Antaisit samalla nuorelle arvokasta tietoa siitä, millaisia töitä on olemassa ja mitä taitoja niiden tekeminen kehittää.