Turun kaupungin työllisyyspalveluilla on edessään jännittäviä aikoja.
Kesällä Turun seudulla alkaa valtakunnallinen elinkeino- ja työllisyyskokeilu, joka
siirtää vastuun työllistämistoimenpiteistä täysin kunnille tiettyjen
kohderyhmien osalta. Turun seutu on yksi yhdeksästä mukana olevasta
kokeilualueesta. Kohderyhmät vaihtuvat alueittain, Turussa kokeilu koskee alle
25-vuotiaita työttömiä ja yli vuoden työttömänä olleita. Miten kokeilu tulee
muuttamaan nuorten saamia työllisyyspalveluita ja millaisia haasteita
kaupungilla on edessään?
Turussa kohderyhmään kuuluvia alle 25-vuotiaita työttömiä on tällä hetkellä pari tuhatta ja yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita lähes viisi ja puoli tuhatta. Kokeilulla pyritään kehittämään työllisyys- ja yrityspalveluita asiakaslähtöisemmiksi ja tehostamaan hallintoa. Samalla testataan kuntien kykyä tarjota työllisyys- ja yrityspalveluita maakuntauudistuksen jälkeen.
Mitä kokeilu nuoren näkökulmasta
käytännössä tarkoittaa? Ulkoapäin katsottuna muutokset näyttäytyvät ensi alkuun
vähäisiltä. Sen sijaan, että kohderyhmään kuuluva nuori työtön asioisi
TE-palveluissa (kuten nyt), hoitaa hän asioinnin kokeilun ajan kaupungin yksikössä.
Kokeilun aikana kohderyhmiin kuuluvien nuorten työllisyyspalvelut toteutetaan
Ohjaamon palvelumallia noudattaen eli nuori tulee saamaan kaikki työllisyyspalvelut
yhdestä ja samasta paikkaa.
Kokeilussa ensi askel ovat kolmen
kuukauden haastattelut, jotka muiden palveluiden tavoin siirtyvät kohderyhmien
osalta TE-palveluista kaupungille. Kaupungin kunnianhimoisena tavoitteena on
toteuttaa haastatteluista suuri osa kasvotusten. Kela on viimeisin esimerkki
tilanteesta, jossa työmäärää mitoitettiin jo etukäteen väärin. Onkin hyvin
todennäköistä, että haastatteluita tullaan tekemään edelleen myös puhelimitse.
Muita keinoja ovat kahdenkeskiset tapaamiset ja jonkinlaiset ryhmätilanteet.
Haastatteluiden uudistus on ammattikorkeakoulun
sosionomiopiskelijoiden osallistaminen niiden suunnitteluun. Erityisesti
nuorten haastatteluihin halutaan uusia ja tuoreita näkökulmia. Haastattelun tavoitteena on kartoittaa nuoren
tarvitsemien palveluiden laajuus ja luodaan ”nuoren oma polku”. Kokeilussa
rakennettaan kaikille kohderyhmäläisille oma polkunsa, jonka sisältö riippuu
työttömästä itsestään. Nuorten polun lisäksi tällainen on muun muassa
”maahanmuuttajan kotopolku”.
Kokeilussa
tarjottavien palveluiden ydin on henkilökohtaisuus. Palvelut pyritään
räätälöimään entistä enemmän työttömän tarpeiden mukaan. Kolmen kuukauden
haastattelujen rinnalla kokeilussa tullaankin toteuttamaan osaamisen
kartoittamista ja kehittämistä, CV-kursseja, työhönvalmennusta, tsemppausta ja
uskon vahvistamista. Näitä tarjotaan jo
tällä hetkellä, mutta kokeilussa eri palvelut halutaan tehdä vielä näkyvimmiksi
ja saada nuori tätä kautta itsenäisemmin tarttumaan vaihtoehtoihin. Nuorten
kohdalla kaupunki haluaa panostaa erityisesti koulutukseen ja erilaisten vaihtoehtojen
hyödyntämiseen. Kaupunki luottaa tulevaan ammatillisen koulutuksen reformiin,
jonka on luvattu lisäävän joustoja ja mahdollisuuksia koulutusratkaisuihin.
Tosin jo tällä hetkellä ammatillisissa oppilaitoksissa,
oppisopimuskoulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa on tarjolla vaihtoehtoisia
koulutuspolkuja, joita kokeilun aikana aiotaan hyödyntää.
Mutta on uudistuksella syvempääkin vaikutusta palveluiden toteuttamiseen: Tällä hetkellä työllistämispalvelut ja päätökset syntyvät monissa kohdin eri paikoissa. Yksi osuva esimerkki on kuntouttava työtoiminta. Nykyisessä mallissa päätöksen kuntouttavasta työtoiminnasta tekevät TE-palvelut ja kunnat yhdessä, mutta kunta tuottaa palvelun. Tämä on hidastanut päätöksentekoa. Kokeilun myötä palvelut ja päätökset syntyvät saman katon alla, mikä poistaa vastaavia pullonkauloja, ja tätä kautta tehostaa päätöksentekoa, tiedonkulkua ja asiakaspalvelua. Loppukädessä työttömälle pitäisi jäädä entistä useammin olo, että hänen asiansa etenevät tehokkaasti.
Mutta on uudistuksella syvempääkin vaikutusta palveluiden toteuttamiseen: Tällä hetkellä työllistämispalvelut ja päätökset syntyvät monissa kohdin eri paikoissa. Yksi osuva esimerkki on kuntouttava työtoiminta. Nykyisessä mallissa päätöksen kuntouttavasta työtoiminnasta tekevät TE-palvelut ja kunnat yhdessä, mutta kunta tuottaa palvelun. Tämä on hidastanut päätöksentekoa. Kokeilun myötä palvelut ja päätökset syntyvät saman katon alla, mikä poistaa vastaavia pullonkauloja, ja tätä kautta tehostaa päätöksentekoa, tiedonkulkua ja asiakaspalvelua. Loppukädessä työttömälle pitäisi jäädä entistä useammin olo, että hänen asiansa etenevät tehokkaasti.
TE-palveluista siirtyvät
työntekijät pysyvät yhä valtion virkailijoina, mutta tulevat työskentelemään
työllisyyspalvelukeskuksen yhteyteen. Tämä tarkoittaa työ- ja virkasopimusten rinnakkaineloa,
toimintatapojen ja järjestelmien yhdistämistä, uuden opettelua ja kompromisseja.
Toivoa sopiikin, että kaupungin ja TE-palveluiden sisällä tiedonkulku toimii,
sisäiseen viestintään kiinnitettään huomiota ja työntekijän koulutetaan. Nämä
ovat haasteita, jotka kaupungilla tiedostetaan ja johon on luvattu kiinnittää
kevään aikana huomiota.
Kuntien saaman
päätöksentekovallan mahdollistaa lakimuutos, joka erottaa tulevan kokeilun
aiemmista. Toisaalta tarpeellinen lakimuutos on hidastanut kokeilun aikataulua
ja siirtänyt aloituskohdan vuoden alusta kesälle. Tämän vuoksi muun muassa
Lieto on jättäytynyt pois kokeilusta. Näin
kokeilulle jää aiemman kahden vuoden sijaan toteutusaikaa vain
puolitoistavuotta.
Kokeilun lyhyt aika on yksi Turun
kaupungin suurimmista huolenaiheista. Turun tahtotilana on, että kaupunki
toteuttaisi jatkossa kaikki työllisyyspalvelut. Kokeilu onkin Turulle ja muille
kunnille valtavan hyvä tilaisuus osoittaa, että tämä on paitsi mahdollista myös
kannattavaa. Tahtotilaan on helppo yhtyä, varsinkin kun sen heijastaa
työllisyydestä käytyihin poliittisiin keskusteluihin. Palveluihin – oli kyse
sitten sosiaalipalveluista, työelämästä tai koulutuksesta – halutaan lisää
joustoja ja yksilöityjä ratkaisuja. Joustavien ja räätälöityjen
työllisyyspalveluiden tuottaminen vaatii työttömän tarpeiden tunnistamista ja
kokonaiskuvan hahmottamista alueen työtilanteesta. Tätä varten olisi järkevää,
että työllisyyspalvelut tuotettaisiin siellä, missä työttömätkin ovat.
Robert Arnkilinmukaan tämä on ongelma, sillä se tekee eri palveluiden (sosiaali-, terveys-
ja työllisyyspalvelut) yhdistelemisen vaikeaksi. Kattavien palveluiden
tarjoaminen korostuu pitkäaikaistyöttömien kohdalla, jotka jo nyt ovat kuntien
vastuulla. Onkin ymmärrettävää, että kokeiluissa Turku on halunnut terävöittää
palveluiden kaiken kattavuutta ja yksilöllistämistä asiakkaan mukaan.
Oman pohdintansa aiheuttaa myös asiakaskunnan
tasapuolinen kohtelu.
Esimerkki.
Ohjaamo palvelee tällä hetkellä
kaikkia alle 30-vuotiaita kaupunkilaisia. Osa tästä joukosta kuuluu kokeilun
piiriin. Kokeilu ja Ohjaamo tulevat olevaan päällekkäin käynnissä ainakin
helmikuulle 2018, jolloin Ohjaamon hankerahoitus päättyy. Kaupungin mukaan Ohjaamon rooli kohderyhmään kuuluvien alle 25-vuotiaiden palveluiden toteuttamisessa tulee kokeilussa olemaa merkittävä. Epäselvää kuitenkin on, missä ja miten Ohjaamo nuoria palvelee. Epäselvää on, miten käytännössä varmistetaan, että kaikki Ohjaamon asiakaskuntaan kuuluvat nuoret kokevat tulevansa tasapuolisesti kohdelluiksi ja tietävät, mille ovelle kulloinkin koputtaa.
Selvää onkin, että onnistuakseen kokeilu tarvitsee avointa ja vastavuoroista tiedotusta. On ymmärrettävää, että tiedottaminen kokeilusta on ollut vähäistä, kun lopullinen sisältö on auki. Toisaalta voisi ajatella, että tänä päivänä uskallettaisiin tiedottaa asioista jo silloin, kun ne ovat kesken. Jos itse olisin kokeilun kohteena, kokisin tulevani paremmin huomioiduksi ja osallistetuksi, jos saisin kuulla suunnitelmista hyvissä ajoin, sen sijaan että asiat valkenevat vasta kokeilun ensimmäisenä päivänä. Työttömien passivoimista kun tuskin halutaan, onhan kaupunki todennut, että työttömät kohdataan kokeilun myötä aktiivisina subjekteina, ei autettavina objekteina.
Selvää onkin, että onnistuakseen kokeilu tarvitsee avointa ja vastavuoroista tiedotusta. On ymmärrettävää, että tiedottaminen kokeilusta on ollut vähäistä, kun lopullinen sisältö on auki. Toisaalta voisi ajatella, että tänä päivänä uskallettaisiin tiedottaa asioista jo silloin, kun ne ovat kesken. Jos itse olisin kokeilun kohteena, kokisin tulevani paremmin huomioiduksi ja osallistetuksi, jos saisin kuulla suunnitelmista hyvissä ajoin, sen sijaan että asiat valkenevat vasta kokeilun ensimmäisenä päivänä. Työttömien passivoimista kun tuskin halutaan, onhan kaupunki todennut, että työttömät kohdataan kokeilun myötä aktiivisina subjekteina, ei autettavina objekteina.
Aikamme uusliberalistista eetosta
leimaa näkemys, jossa pärjääminen koetaan olevan yksilön omissa käsissä, niin
kuin VTT NooraKotilainen on hienosti tuonut esille. Tätä vasten työttömyys nähdään yksilön
omana vikana, osoituksena laiskuudesta. Kokeiluun kirjattu ajatus työttömästä
ensisijaisesti työmarkkinoiden potentiaalisena resurssina ja aktiivisena
subjektina on kannustettava. Toisaalta tämä ei saa tarkoittaa sitä, että kaikki
vastuu alkukartoituksen jälkeen kasattaisiin työttömälle itselleen. On kuitenkin
selvää, että työttömyys on harvoin työttömän itsensä vika. Haluankin ajatella,
että kaupungin määritelmä on työntekijöille ja työttömille muistutus siitä,
että työttömän ei kannata vaipua epätoivoon. Omaan tulevaisuuteensa voi
vaikuttaa, varsinkin toisten tuella. Emmekö me kaikki kuitenkin ole automaattisesti
aktiivisia subjekteja, siis ihmisiä. On jopa hieman sääli, että tämä tarvitsee
sanoa ääneen vielä tänä päivänä.
Tätä kirjoitusta varten haastattelin
työllisyyspalvelukeskuksen johtaja Riitta Uittoa ja palvelujohtaja Mika Helvaa.
Molemmat haastateltavat myönsivät kokeilun sisältävän paljon haasteita ja
mahdollisia kompastuskiviä. Viestinnän ja tiedotuksen puute on näistä selkein ja asiaan luvattiin kiinnittää huomiota. Kokeilu nähdään
kaupungilla ennen kaikkea ainutlaatuisena mahdollisuutena luoda uusia
toimintamalleja ja kitkeä työttömyyttä. Nähtäväksi jää, miten ja missä kokeilu
tullaan järjestämään. Tämän kirjoituksen myötä moni tuskin tulee "hullua hurkaammaksi" kokeilun toteutuksesta. Kaikkiin avoimiin kysymyksiin saadaan väistämättä vastaus viimeistään kesällä, toivottavasti kuitenkin jo sitä ennen.
Tekstiä varten haastateltiin Työllisyyspalvelukeskuksen johtaja Riitta
Uittoa ja palvelujohtaja Mika Helvaa Turun kaupungilta.
Ainomaija Rajoo
kirjoittaja työskentelee
projektityöntekijänä Turun Ohjaamossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti