Olen Ohjaamon uusi projektityöntekijä Aino ja jatkan blogin
kirjoittamista edeltäjäni jalanjäljissä. Koulutukseltani olen filosofian
maisteri ja opiskelin Turun yliopistossa kääntämistä ja tulkkausta. Valmistuin
vuonna 2015 ja olen ehtinyt sekä kerätä työkokemusta omalta alaltani että tehdä
syrjähyppyjä vieraammille vesille. Ensimmäisessä blogitekstissäni käsittelen ajankohtaista
aihetta, kesätöitä.
Olin mukana 5.6.2017 Kesäduuni-tapahtumassa, joka pidettiin
Turun Forumissa. Tapahtuman järjesti Työllisyyspalvelukeskus, ja mukana olivat myös
Turun ammattikorkeakoulun Kesäduunaa-kampanja sekä Turun Ohjaamo. Kesätöitä
etsivät nuoret saivat tapahtumassa tietoa muun muassa Turun kaupungin tarjoamista
kesätyöseteleistä, joilla työnantajat saavat rahallista tukea nuorten työllistämiseen.
Myös Turun Ohjaamo tarjoaa nuorille apua kesätyön löytämiseen.
Mari Mielonen Ohjaamon Nuorten tieto-
ja neuvontapalveluista kertoo, että kevään mittaan nuoria on käynyt
aktiivisesti kysymässä kesätöistä. Ohjaamosta saa tietoa avoinna olevista
kesätyöpaikoista, apua ansioluettelon laatimiseen tai esimerkiksi mahdollisuuden
harjoitella työhaastattelua varten. Nuoren kanssa voidaan käydä läpi työsopimukseen
liittyviä asioita tai keskustella siitä, miten työnantajaa voi lähestyä. Monet hakijat
ovat Mielosen mukaan avoimia kaikenlaisille työtehtäville. Kesätöitä nuoret
voivat etsiä myös TE-toimiston kautta, ja Ohjaamossa palvelevalta TE-toimiston asiantuntijalta
saa tarvittaessa opastusta.
On hienoa, että nuorille on nykyään tarjolla monenlaista
tukea ja kannustusta kesätöiden löytämiseen. En muista, että omina
teinivuosinani olisi ollut tukea tarjolla yhtä paljon kuin nyt. Oma ensimmäinen
kesätyöpaikkani 12 vuotta sitten oli jäätelökioski – samainen kioski, missä
vanhemmat sisarukseni olivat olleet töissä ennen minua. Jatkoin siis perheen
perinnettä. Opin työssä paitsi asiakaspalvelutaitoja myös luovaa
ongelmanratkaisukykyä ja selviytymistaitoja ääriolosuhteissa. Kerran esimerkiksi
sain hysteeristä piippaavaa ääntä pitävän alkeellisen kassakoneen vaikenemaan
survomalla sen koneistoon lusikan.
Kesätyöhistoriaani kuuluu lisäksi pitkä hautausmaamenneisyys.
Olen ollut hautausmaatyöntekijänä Porissa ja Turussa yhteensä viitisen kesää. Moni
virheellisesti olettaa, että hautausmaalla työskentely olisi synkeää. Ainakaan
minun kokemukseni mukaan asia ei ole näin, sillä työpaikkoihini oli
valikoitunut varsin huumorintajuisia ihmisiä, joiden kanssa oli mukava tehdä
töitä – ja kukkien hoito sekä ruohon trimmaaminen ovat aurinkoisella ilmalla
leppoisaa tekemistä.
Ikimuistoisin kesätyöni oli, kun vietin vuonna 2011 kolme
kuukautta Pariisissa Disneylandissa. Työnimikkeeni oli siivooja, mutta titteli
antaa työstä kenties hieman harhaanjohtavan kuvan. Pääasiallinen tehtäväni oli nimittäin
kulkea turistien seassa sonnustautuneena olkihattuun, telttamaiseen hameeseen
ja kukalliseen esiliinaan. Kädessä minulla oli rikkalapio ja harja, jolla lakaisin
maahan pudonneita popcorneja. Samalla opastin neuvoa kysyviä turisteja
ranskaksi ja englanniksi.
Disneyland on työpaikkana melko ainutlaatuinen. Vie jonkin
aikaa, että oppii suhtautumaan kulissien takana tupakalla olevaan Lumikkiin ja siihen,
että Tikru tulee taputtamaan olkapäälle kesken työpäivän. Parhaiten ovat
mieleeni jääneet spektaakkelimaiset paraatit ja ilotulitukset iltaisin Ruususen
linnan ympärillä sekä tietysti vapaapäivät, jolloin lähdin seikkailemaan
Pariisiin.
Kaikista kesätyökokemuksistani minulle on jäänyt käteen
hyviä muistoja. Disneylandiin voisin mennä töihin joskus vielä uudestaankin –
näin kolmeakymppiä lähestyvän kääntäjän näkökulmasta voisi tehdä hyvää
kuljeksia vielä yhden kesän verran olkihatussa ja esiliinassa pitkin huvipuistoa
”Bella Notten” soidessa taustalla. Ettei pääse aikuistumaan ja kyynistymään
liikaa.
