Ohjaamon korkeakouluharjoittelija Tiina kirjoittaa blogissa mielenterveysongelmista.
Hullu. Vajaaälyinen. Mielenvikainen. Viime vuosisadan alussa mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä ei ollut helppoa. Koska ongelmia ei tunnistettu eikä niillä ollut nimeä, ei sairaisiin ihmisiin myöskään osattu suhtautua. Heidät suljettiin peräkamareihin ja ”hullujenhuoneisiin”. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kuulostaa julmalta ja epäinhimilliseltä, mutta ihmisten toiminnan taustalla oli usein tietoisen ilkeyden sijaan pelko ja itsesuojelu. Kaikki vieras ja tuntematon tuntuu pelottavalta ja herättää kysymyksen: Voisiko minullekin käydä noin?
Mielenterveysongelmaisten elämä oli menneinä aikoina piinaavaa, mutta kun katsoo ympärilleen nykypäivänä, voi todeta, että tilanne on muuttunut vuosikymmenten saatossa pelottavan vähän. Meillä on tietoa ja ymmärrystä ongelmien taustoista enemmän kuin koskaan, mutta silti suhtaudumme liian usein mielenterveysongelmista kärsiviin ennakkoluuloisesti ja tuomitsevasti. Kansan syvät rivit näkevät mielenterveysongelmat edelleen usein yksilöstä lähtevinä ja osittain myös itseaiheutettuina. Todellisuudessa ongelma on monitahoinen ja sen juuret ovat monesti syvällä varhaislapsuudessa. Mielenterveysongelmat ovat vahvasti ylisukupolvisia. Vanhempien mielenterveysongelmat lisäävät myös lasten riskiä sairastua mielenterveysongelmiin. Mielenterveysongelmaisten vanhempien lasten ongelmat ovat tutkimusten mukaan yleensä vakavampia ja pitkäkestoisempia. Myös koulukiusaaminen, yksinäisyys, toimeentulo-ongelmat ja työttömyys ovat merkittäviä mielenterveysongelmille altistajia. Ajan henki on kuitenkin se, että yhteiskunnan turvaverkon repeämät laitetaan herkästi yksilön vastuulle.
On hyvin tyypillistä kohdata mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset sairaus edellä. Ihminen ei kuitenkaan ikinä, milloinkaan ole diagnoosi eikä sairauskertomus. Mielenterveysongelmaiseen suhtaudutaan herkästi mielenterveysongelmaisena eikä huomioida ihmistä ongelmien takana. Ihmistä, jolla on tarina, menneisyys, unelmia, pelkoja, iloja ja suruja. Sairaus ei saisi määrittää ihmistä, sillä se on vain yksi osa häntä. Tärkeää on myös muistaa, että esimerkiksi masennus ei onneksi useimmiten ole pysyvä ongelma, vaan ihminen myös tervehtyy siitä. Ikuisesta mielisairaan leimasta on silti vaikea päästä eroon.
Tänä päivänä mielenterveysongelmat ovat nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen suurin syy. Nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöistä johtuva työkyvyttömyys lisääntyi peräti 30 % vuodesta 2005 vuoteen 2015. Heistä vain joka viides palaa pysyvästi työmarkkinoille. Vain joka viides. Suomi, meillä ei ole varaa tällaiseen. Emme voi enää jatkaa tulipalojen sammuttelua, vaan nyt käsite ennaltaehkäisy on tuotava juhlapuheista todellisuuteen ja osaksi jokaisen kansalaisen arkea.
Vaikka sinä et pystyisi pelastamaan koko maailmaa, voit kuitenkin joka päivä kysyä tutulta tai tuntemattomaltakin nuorelta maailman tärkeimmän kysymyksen: Mitä sinulle kuuluu?
Yle Areenasta voit katsoa puhuttelevan lyhytdokumenttisarjan Docstop 4x MYDAY, jossa neljä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivää nuorta avaa hetkiä arjestaan.
Jutussa on käytetty lähteenä THL:n ja Kelan aineistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti