KESÄTYÖMUISTOJA – JÄÄTELÖTÖTTERÖITÄ JA MIKKI HIIRIÄ

Olen Ohjaamon uusi projektityöntekijä Aino ja jatkan blogin kirjoittamista edeltäjäni jalanjäljissä. Koulutukseltani olen filosofian maisteri ja opiskelin Turun yliopistossa kääntämistä ja tulkkausta. Valmistuin vuonna 2015 ja olen ehtinyt sekä kerätä työkokemusta omalta alaltani että tehdä syrjähyppyjä vieraammille vesille. Ensimmäisessä blogitekstissäni käsittelen ajankohtaista aihetta, kesätöitä.

Olin mukana 5.6.2017 Kesäduuni-tapahtumassa, joka pidettiin Turun Forumissa. Tapahtuman järjesti Työllisyyspalvelukeskus, ja mukana olivat myös Turun ammattikorkeakoulun Kesäduunaa-kampanja sekä Turun Ohjaamo. Kesätöitä etsivät nuoret saivat tapahtumassa tietoa muun muassa Turun kaupungin tarjoamista kesätyöseteleistä, joilla työnantajat saavat rahallista tukea nuorten työllistämiseen.

Myös Turun Ohjaamo tarjoaa nuorille apua kesätyön löytämiseen. Mari Mielonen Ohjaamon Nuorten tieto- ja neuvontapalveluista kertoo, että kevään mittaan nuoria on käynyt aktiivisesti kysymässä kesätöistä. Ohjaamosta saa tietoa avoinna olevista kesätyöpaikoista, apua ansioluettelon laatimiseen tai esimerkiksi mahdollisuuden harjoitella työhaastattelua varten. Nuoren kanssa voidaan käydä läpi työsopimukseen liittyviä asioita tai keskustella siitä, miten työnantajaa voi lähestyä. Monet hakijat ovat Mielosen mukaan avoimia kaikenlaisille työtehtäville. Kesätöitä nuoret voivat etsiä myös TE-toimiston kautta, ja Ohjaamossa palvelevalta TE-toimiston asiantuntijalta saa tarvittaessa opastusta.

On hienoa, että nuorille on nykyään tarjolla monenlaista tukea ja kannustusta kesätöiden löytämiseen. En muista, että omina teinivuosinani olisi ollut tukea tarjolla yhtä paljon kuin nyt. Oma ensimmäinen kesätyöpaikkani 12 vuotta sitten oli jäätelökioski – samainen kioski, missä vanhemmat sisarukseni olivat olleet töissä ennen minua. Jatkoin siis perheen perinnettä. Opin työssä paitsi asiakaspalvelutaitoja myös luovaa ongelmanratkaisukykyä ja selviytymistaitoja ääriolosuhteissa. Kerran esimerkiksi sain hysteeristä piippaavaa ääntä pitävän alkeellisen kassakoneen vaikenemaan survomalla sen koneistoon lusikan.

Kesätyöhistoriaani kuuluu lisäksi pitkä hautausmaamenneisyys. Olen ollut hautausmaatyöntekijänä Porissa ja Turussa yhteensä viitisen kesää. Moni virheellisesti olettaa, että hautausmaalla työskentely olisi synkeää. Ainakaan minun kokemukseni mukaan asia ei ole näin, sillä työpaikkoihini oli valikoitunut varsin huumorintajuisia ihmisiä, joiden kanssa oli mukava tehdä töitä – ja kukkien hoito sekä ruohon trimmaaminen ovat aurinkoisella ilmalla leppoisaa tekemistä.

Ikimuistoisin kesätyöni oli, kun vietin vuonna 2011 kolme kuukautta Pariisissa Disneylandissa. Työnimikkeeni oli siivooja, mutta titteli antaa työstä kenties hieman harhaanjohtavan kuvan. Pääasiallinen tehtäväni oli nimittäin kulkea turistien seassa sonnustautuneena olkihattuun, telttamaiseen hameeseen ja kukalliseen esiliinaan. Kädessä minulla oli rikkalapio ja harja, jolla lakaisin maahan pudonneita popcorneja. Samalla opastin neuvoa kysyviä turisteja ranskaksi ja englanniksi.

Disneyland on työpaikkana melko ainutlaatuinen. Vie jonkin aikaa, että oppii suhtautumaan kulissien takana tupakalla olevaan Lumikkiin ja siihen, että Tikru tulee taputtamaan olkapäälle kesken työpäivän. Parhaiten ovat mieleeni jääneet spektaakkelimaiset paraatit ja ilotulitukset iltaisin Ruususen linnan ympärillä sekä tietysti vapaapäivät, jolloin lähdin seikkailemaan Pariisiin.

Kaikista kesätyökokemuksistani minulle on jäänyt käteen hyviä muistoja. Disneylandiin voisin mennä töihin joskus vielä uudestaankin – näin kolmeakymppiä lähestyvän kääntäjän näkökulmasta voisi tehdä hyvää kuljeksia vielä yhden kesän verran olkihatussa ja esiliinassa pitkin huvipuistoa ”Bella Notten” soidessa taustalla. Ettei pääse aikuistumaan ja kyynistymään liikaa.