Yksiselitteisten vastausten saaminen eri elämäntilanteisiin liittyviin kysymyksiin tuntuu välillä mahdottomalta tehtävältä. Eri virastojen välinen työnjako on ajoittain epäselvää ja saman katon altakin voi saada aivan erilaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy.
Esimerkiksi työttömyyttä
koskevissa asioissa voi minun kokemukseni mukaan joutua vaivaannuttavaan
virastolimboon, kun kukaan ei oikein osaa sanoa, minne pitäisi mennä ja mitä
tehdä. Esimerkiksi selvittäessäni mahdollisuuksia opiskella työttömänä kävin
TE-toimistossa koulutusneuvonnan ja työttömyysturvan puolella, ja minua
neuvottiin menemään yliopiston opintoneuvojalle, joka puolestaan kehotti
menemään takaisin työttömyysturvaneuvontaan, joka kehotti menemään takaisin
opintoneuvojan luo. Tämä oli siis lyhennetty versio tapahtumien kulusta.
Mielestäni säännöt työttömänä
opiskelemiselle ovat ylipäätään epätarkoituksenmukaiset. Mikäli ihminen on
työtön, hakee koko ajan töitä ja olisi valmis ottamaan niitä vastaan koska
tahansa, minusta olisi järkevää antaa hänen opiskella juuri sen verran kuin hän
haluaa siihen asti, että hän työllistyy. Opinnot antavat työttömyysaikana
mielekästä tekemistä, joka vielä kaiken lisäksi lisää osaamista ja tietoa –
silti opintojen tekeminen sivutoimisesti niin, että säilyttää oikeuden
työttömyysturvaan, rajataan minimaaliseen opintopistemäärään. Koska työttömyys
on niin yleistä ja voi pitkittyä, vaikka työhakemuksia lähettäisi aamusta
iltaan, tulisi minusta kaikille antaa mahdollisuus käyttää työttömyysaika niin rakentavasti
kuin mahdollista.
Elämäntilanteesta riippuen
ihmisellä voi olla niin monen eri elämänalueen kysymyksiä avoinna, että on
tapauskohtaista, kuinka monta tahoa asioiden selvittämisessä on läsnä ja kuinka
moneen eri Kelan palvelunumeroon pitää soittaa, että saisi tarvitsemansa
vastaukset. Kuormittavassa tilanteessa painivalle byrokratia- ja tukiviidakkoon
sukeltaminen tuntuu varmasti ylivoimaiselta.
Turhauttavimpana pidän itse sitä,
kun on roikuttava monta tuntia langan päässä kuuntelemassa Kelan
jonotusmusiikkia. Olen nykyään jo oppinut siihen, että laitan puhelimesta
kaiuttimen päälle, jotta kuulen, milloin puheluuni vastataan – siinä
odotellessa ehtii parhaimmillaan pestä hiukset ja laittaa ruokaa.
Kun on vuosia kuunnellut samaa
monotonista jonotusmusiikkia, ei muuta osaa odottaakaan – siksi kerran
säikähdin, kun puhelimen päässä oli täysin yllättäen vastassa jonkinlainen
enkelikuoro. Oli virkistävää kuunnella sellaista vaihteeksi. Olen sittemmin odottanut,
kävisikö niin vielä uudelleen, mutta ei ole käynyt. Ilmeisesti tällaista
tapahtuu vain kerran elämässä – yliluonnollinen interventio Kelan
puhelinpalvelussa.
Ajoittain harmittaa myös se, että
sekä TE-palveluista että Kelasta olen saanut eri työntekijöiltä täysin
toisistaan poikkeavia kannanottoja. Ymmärrän, että jotkut tilanteet ovat niin
kimurantteja, että valmiita vastauksia voi olla vaikea antaa. Koska kysymys on
kuitenkin ihmisen toimeentulosta, olisi tärkeää saada yksiselitteisiä
vastauksia – ei niin, että yksi henkilö sanoo ”Tietysti voit tehdä näin” ja
toinen ”Näin ei missään nimessä voi tehdä”. Pahinta on saada vastaukseksi, että
päätöstä ei voi tietää etukäteen vaan on toimittava ja katsottava, mitä
tapahtuu. Ei kai kukaan tietoisesti ota typeriä riskejä ja ajattele, että ”Jäänköhän
ilman toimeentuloa tai saanko karenssin, jos teen näin? No, kokeillaanpa,
sittenhän sen näkee.” Työtön voi joutua hankalaan asemaan, jos haluaisi esimerkiksi
ottaa vastaan erilaisia projektitöitä mutta ei voi olla varma, miten ne
vaikuttavat hänen tuloihinsa.
Kukaan työttömänä (tai
töissäkään) oleva ei halua, että toimeentuloon tulee yllättäviä tai pitkiä
katkoksia. Esimerkiksi erään ystäväni työttömyysturvan maksu lykkääntyi sen
vuoksi, että työnantaja ei pyydettäessä toimittanutkaan tehdystä osa-aikatyöstä
palkkakuitteja.
Eri virastojen kanssa toimiessa
olisi siis toivottavaa saada mahdollisimman yksiselitteistä tietoa ja mieluiten
myös selkeitä ennakkopäätöksiä: ”Jos teet näin, käy näin”. Silloin olisi helpompi
tehdä päätöksiä ja taloudellisia laskelmia eikä vastaan tulisi ikäviä
yllätyksiä. Eri virastoilta ja tahoilta toivon tiivistä yhteistyötä ja
selkeyttä siihen, miten edetään ja kuka vastaa mistäkin – sekä henkilökunnalle
hyvää perehdytystä, jotta linjaukset olisivat kaikille selviä ja samaan
kysymykseen saisi aina saman vastauksen.
Ohjaamo on hyvä esimerkki yhden
luukun periaatteella toimivasta paikasta, jossa monta palvelua on koottu saman
katon alle – siellä saa muun muassa neuvontaa TE-toimiston asioissa, yhteyden
Kelaan ja sosiaalitoimeen, koulutusneuvontaa ja niin edelleen. Tällöin säästyy
aikaa ja vaivaa, kun nuori saa hoidettua monta asiaa yhdellä kertaa eikä
tarvitse juosta virastosta toiseen ottamassa asioista selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti