VALMIUKSIA TYÖNHAKUUN NUORTEN TIETO- JA NEUVONTAPALVELUISTA

Turun Ohjaamon NuortenTurun tieto- ja neuvontapalveluissa autetaan nuorta työnhakutilanteissa erilaisin tavoin, esimerkiksi järjestämällä työhaastatteluharjoituksia.

Osa haastatteluharjoitukseen tulevista nuorista ei ole koskaan ollut haastattelussa, osa on käynyt mutta kokee, että haastattelut eivät ole onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla ja haluaa siksi harjoitella lisää. Monet nuoret jännittävät haastatteluja ja haluavat saada niihin varmuutta. Haastattelua harjoittelemaan voi tulla riippumatta siitä, montako haastattelukokemusta on takana.

Ensin nuoren kanssa sovitaan, mitä työpaikkaa nuori olisi harjoituksessa hakemassa. Sen jälkeen käydään haastatteluharjoituksessa läpi peruskysymyksiä. Tommi Hallenberg NuortenTurusta kertoo, että saattaa joskus esittää myös yllätyskysymyksen, jolla testataan, miten nuori reagoi yllättävään tilanteeseen.

Erityisen tärkeä on haastattelun jälkeen käytävä palautekeskustelu, jossa käsitellään sitä, miltä nuori työnantajan näkökulmasta vaikutti: miten hän esimerkiksi tuli sisään, millainen hänen olemuksensa oli, katsoiko tervehtiessä silmiin ja niin edelleen. Myös nuoren vastauksia puidaan ja pohditaan, miten niitä mahdollisesti voisi kehittää ja mitä olisi voinut tai kannattanut tehdä toisin.

– Jos nuorta esimerkiksi pyydetään kertomaan kolme positiivista asiaa itsessään, se voi olla monelle hankalaa. Sama koskee omien heikkouksien nimeämistä: asiaa kannattaa lähestyä siitä näkökulmasta, mitä osa-alueita nuori haluaisi ja voisi itsessään kehittää, Hallenberg sanoo.

Haastatteluharjoituksen jälkeen nuorelle annetaan kotiin mukaan kysymyspatteristo, jota hän voi pohdiskella. Hallenberg kuitenkin toteaa, että vastauksia ei kannata opetella ulkoa etukäteen vaan ennemminkin on hyvä miettiä asioita yleisesti. Hyvä valmistautuminen haastatteluun on tärkeää ja antaa itsevarmuutta, jolloin haastattelutilanteessa on helpompi olla rento. Pieni jännitys kuuluu toki asiaan, mutta jos jännittää liikaa, voi haastattelussa mennä lukkoon tai jotain tärkeää jäädä sanomatta.

Hallenberg kertoo, että työhaastatteluharjoitukset ovat olleet erittäin suosittuja ja niistä on saatu todella hyvää palautetta. Samoin on ollut paljon kysyntää CV:n laatimiseen liittyville palveluille.

– Tänä keväänä suurin osa ajanvarauksista NuortenTurkuun on koskenut juuri ansioluettelon laatimista.

Nuoren CV:tä voidaan yhdessä arvioida ja muokata tarpeen mukaan tai CV voidaan tehdä yhdessä alusta asti, jos nuorella ei ole sellaista lainkaan. Myös työhakemuksia voidaan tehdä avustetusti, joskaan tälle ei ole ollut yhtä paljon kysyntää. Kuten Hallenberg toteaa, hakemukset ovat nykyään yhä useammin netissä täytettäviä lomakkeita. CV:n suhteen yleisin ongelma on se, että nuorella ei ole vielä kovin paljon työkokemusta, ja siksi yhdessä mietitäänkin, mitä muuta ansioluetteloon voisi laittaa ja millä tavoin omaa osaamista voisi tuoda esille. Hallenberg korostaa, että kun ansioluetteloon liittyvä asioita käydään nuoren kanssa läpi, tärkeää on keskusteleva ote.

Ohjaamo järjestää myös mahdollisuuksia valokuvien ottamiseen CV:tä varten. Suunnitteilla on, että kuvauksia järjestettäisiin syksyllä kuukausittain.

Hallenberg kertoo, että sellaiset nykyaikaiset työnhakukanavat kuin LinkedIn eivät vielä kosketa peruskoululaisia ja toisen asteen opiskelijoita, mutta tilanne voi ajan myötä muuttua ja uudet innovaatiot muuttavat aina työnhaun luonnetta.

Minulle itselleni ansioluetteloon ja työhakemuksiin on syntynyt jo rutiini: ansioluettelolle on löytynyt hyväksi havaittu muoto ja sisältö, jota päivitän uusien työkokemusten myötä. Hakemuksiin olen löytänyt oman ääneni ja hyvän peruskaavan, jota räätälöin haettavan työtehtävän mukaan. Mitä enemmän hakemuksia tekee, sitä paremmin löytää luontevan tavan kertoa itsestä ja osaamisesta ja kun hakemukset saavat vastakaikua, saa sitä kautta myös selville, mikä toimii. Koska tapa kertoa omasta osaamisesta on jo rutinoitunut ja työhaastatteluja on takana useita, myös haastattelutilanteet sujuvat yleensä melko mutkattomasti enkä niitä enää kovin jännitä – poikkeuksena tähän ovat Skype-haastattelut, koska niissä on aina huoli, että tekniikka pettää. Ulkomaille tehtävät työhaastattelut ovat ylipäätään aina oma haasteensa, koska kulttuuriset erot voivat ilmetä haastattelussa ja vastassa voi olla jotain, mihin ei ole kotimaisissa haastatteluissa tottunut.

Harvemmin haastatteluissa on tullut esiin yllätyskäänteitä, mutta pariin otteeseen on kaadettu kylmää vettä niskaan. Kerran minulle todettiin kesken haastattelun, että ”minusta tuntuu, että et viihtyisi tässä työssä eikä tämä ole sinua varten”. Se oli melkoinen yllätys – en ollut varma, olisiko pitänyt inttää vastaan ja kuinka kauan vai todeta, että ”Ahaa, ei kai siinä mitään sitten.” Muutenkin haastatteluissa törmää ajoittain pieniin erikoisuuksiin, kuten minua huvittamaan jäänyt haastattelijan toteamus eräässä puhelinhaastattelussa: ”Olet siis alun perin kotoisin Porista? Okei…tai siis, se ei tietenkään ole este tämän työpaikan saamiselle.”

Työhakemuksissa pidän edelleen eniten perinteisestä omin kätösin kirjoitetusta hakemuksesta netissä täytettävien hakemusten sijaan. Itse tehty hakemus tuo mielestäni paremmin esiin omaa persoonaa. Se on myös usein jopa nopeampi tehdä kuin sähköisen lomakkeen täyttäminen: sähköisissä hakemuksissa on turhauttavaa ja aikaavievää tarkistaa jokaisen koulutuksen ja työsuhteen alkamis- ja loppumispäivä, klikkailla ne kalenterista ja vierittää palkkeja sinne tänne. Myös tekniset ongelmat iskevät ajoittain: eräässä sähköisessä hakemuksessa piti valita valikosta oikea asuinmaa, ja vierityspalkki jumittui koko ajan Ugandaan eikä antanut minun valita mitään muuta kuin sen. Hakemuksessani luki siis "Maa: Uganda. Paikkakunta: Turku". En tullut valituksi.