TYÖELÄMÄLOKEROITUMINEN: EI PIDÄ OLLA ONE-TRICK PONY

Ammatilliseen identiteettiin on hyvä kiinnittää huomiota: nimikkeen alle ei kannata jäädä jumiin.

Työhakemuksissa ja työelämässä on määriteltävä itsensä jollain tavalla. Kielitieteilijänä olen erityisen tietoinen siitä, miten suuri merkitys sanavalinnoilla ja nimikkeillä on. Olen viime vuosina pohdiskellut paljon, millä nimikkeillä esittelen itseni työhakemuksissa ja mitä se minulle itselleni ja työnantajille merkitsee.

Kun olin vielä opiskelija, oli helppoa kirjoittaa työhakemuksiin, että ”olen opintojeni loppuvaiheessa oleva opiskelija” ja nimetä siinä yhteydessä pää- ja sivuaineeni. Se oli luonteva, konstailematon ja neutraali kuvaus silloisesta tilanteestani. ”Opiskelija”-nimikkeen alla oli turvallista ja yksinkertaista, ja se oli pitkäkäyttöinen yläkäsite, jonka alle mahduin koko seitsenvuotisten yliopisto-opintojeni ajan.

Nyttemmin tilanteeni on toinen. Sitä mukaa kun minulle on karttunut työkokemusta, olen joutunut muotoilemaan hakemusten alkusanoja yhä uudelleen ja pohtinut, millä tavoin haluan esiintyä.

Kun valmistuin, yksi selkeä tapa määritellä itseni oli ”filosofian maisteri”. Saatuani hieman oman alan työkokemusta kerroin hakemuksissa olevani kääntäjä, joka on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Kääntämiseen liittyvien työsuhteiden aikana oli luonnollistakin esitellä itsensä kääntäjänä, mutta jossain vaiheessa aloin määritellä itseni kääntäjäksi myös työsuhteiden välillä, ollessani työttömänä työnhakijana. Aloin kasvaa kiinni siihen ajatukseen, että olen nyt kääntäjä ja kääntäjän identiteetti on osa minua. Opiskelijuuden tilalle tuli kääntäjyys.

Vaalin ja edistin kääntäjän mentaliteettiani, ajoittain myös itseironisesti.

Hienoja kääntämiseen liittyviä sitaatteja ovat muun muassa ystäväni ja entisen työkaverini muotoilema motto "Rakasta käännöstäsi kuten itseäsi" ja toisen ystäväni omistautuva "Käännän vielä rajan takaakin".

Olen kokenut kääntäjän identiteetin omakseni, mutta vaikka kielet ja kääntäminen ovat minulle tärkeä ala, kaikkein tärkeintä minulle on aina ollut kirjoittaminen. Erityisesti toimiessani harjoittelijana Turun yliopiston viestintäyksikössä ja kansainvälisissä palveluissa, missä pääsin kääntämisen lisäksi kirjoittamaan omia artikkeleita verkkoon, tekemään haastatteluja ja valokuvaamaan, huomasin, miten paljon minua kiinnostavat toimittajan ja tiedottajan työ. Mitä enemmän ansioluettelooni karttui kokemusta käännöstöistä, sitä parempi oli ammattitaitoni ja siten minulla oli paremmat mahdollisuudet työllistyä kääntäjänä, mutta toisaalta totesin, että kun on profiloitunut vahvasti yhteen tehtävään, on hankalampaa saada muunlaisia töitä. Vaikka lähettelin paljon hakemuksia tiedottajan ja toimittajan paikkoihin, tiesin, että ne, joilla on tarkemmin juuri niihin töihin kohdennettu koulutus ja niiden alojen työkokemusta, olivat etusijalla.

Ymmärsin tuolloin, että olin lokeroitunut kääntäjäksi ja halusin kömpiä lokerosta kiireesti pois. En halua rajoittua vain yhteen osaamisalueeseen ja olla oman elämäni one-trick pony. Siksi olinkin tyytyväinen, kun sain jalan oven väliin myös muunlaiseen viestintään kuin kääntämiseen. Sain kirjoittamiani artikkeleita nettiin, aloitin blogin ja pääsin tekemään kolumnia kirjallisuuslehteen. Haalin yhä enemmän näyttöä ja kokemusta kirjoittamisesta. Sitten otin sen askeleen, että uskaltauduin kirjoittamaan hakemuksiini "kääntäjä ja kirjoittaja". Hallitsen molemmat, olen tehnyt molempia ja haluan jatkossakin tehdä molempia – sekä muita töitä vielä lisäksi. Siksi haettavasta tehtävästä riippuen voin esitellä itseni myös vaikkapa kielen ja viestinnän asiantuntijana – tai pelkistää itseni jälleen filosofian maisteriksi, jos siltä tuntuu.

On ollut tärkeää tiedostaa, että koulutukseni, työkokemukseni ja osaamiseni antavat minulle varsin laaja-alaiset valmiudet monenlaisiin tehtäviin. Kannustan muitakin välttämään lokeroitumista ja miettimään omia taitojaan sekä sitä, mihin niitä itse haluaa hyödyntää ja laajentaa.