KIITOKSENI TURUN OHJAAMOLLE

 ”Miten sä pääsit Ohjaamoon töihin?”

Vastasin viimeksi kysymykseen viime viikonloppuna eräillä syntymäpäiväjuhlilla.

Vastaukseni? Sain paikan sattumalta. Satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Olin ollut valmistumisen jälkeen työttömänä noin kolme kuukautta, kun astuin Turun Ohjaamon kynnyksen yli. Tarinani oli se tavallinen. Tuttavani oli saanut Ohjaamon kautta töitä, minkä innoittamana lähdin itsekin käymään paikassa ilman sen suurempia ennakko-oletuksia.  Olin luottavainen työllistymiseni suhteen, sillä olinhan ollut ilman töitä suhteellisen lyhyen ajan. Lähdinkin käymään Ohjaamossa ”muutoin vain”. En ollut varannut itselleni aikaa, mutta pääsin suoraan työelämäkoordinaattorin tavattavaksi.

Tapaamisella kerroin taustani ja toiveeni työn suhteen. Sain kuulla eri vaihtoehdoista ja erityisesti roppakaupalla kannustusta. Lähdinkin tapaamiselta hyvillä fiiliksillä kotiin ja viikonlopun viettoon. Ehkä jotain kesätyötä voisi kaupungilta löytyä, ajattelin ja jatkoin työnhakua.

Meni alle viikko kun sain puhelun: ”Minna täällä moikka Turun Ohjaamosta. Haluaisitko tulla meille töihin?” (Okei, ei se puhelu ihan näin mennyt).

Työttömänä odottaa SITÄ PUHELUA. Sitä, joka päättyy jatkuvien pettymysten sijaan iloon. Ja sitten kun sain sen, olin häkeltynyt. Nytkö se tapahtui, näinkö helppoa se oli?

Kävi ilmi, että Ohjaamossa oli tarvetta nuorelle tiedottajalle. Olin onnistunut ottamaan Ohjaamoon juuri oikeaan aikaan yhteyttä.  Puhelun jälkeen kävin vielä uudestaan juttelemassa työnkuvasta. Reilun kuukauden päästä tästä aloitin Turun Ohjaamossa projektityöntekijänä vastuualueenani viestintä ja tiedotus.

Kaikki eivät Ohjaamon kautta työllisty ja olenkin vain yksi esimerkki Ohjaamon tarjoamasta avusta. Osa työllistyy ns. Ohjaamo-duuniin, moni kaipaa vain tukea ja tsemppiä, jotkut syvempääkin kuntoutusta. Joku nuori taas tulee kysymään apua asumisen tai tukien kanssa. Ohjaamon ensi sijainen tehtävä onkin löytää nuorelle hänen kaipaamansa apua helposti. Tässä tehdään päivittäin onnistumisia.  Jos ette usko minua, voitte lukea Ohjaamoiden tarpeesta TanjaSaarelaisen tuoreesta kirjoituksesta Lapin Kansassa.   

Vaikka satuinkin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja puhelun saatuani työ tuntui irtoavan helpolla, ei todellisuus ole ihan sekään. Uskon, että ensimmäisellä Ohjaamo-käynnillä näkyi se, että tunnistin, millainen työntekijä olen ja mitä haen.  Tätä varten olin tehnyt paljon työtä: Valmistuttuani olin alkanut aktiivisesti kartoittaa a) miten työtä haetaan tehokkaasti ja b) mistä kaikkialta. Samalla olin pakottanut itseni terävöittämään oman osaamiseni keskeisimmät osa-alueet sekä pohtinut millainen työntekijä ja ihminen oikein olen.

Tämä ei ollut aina mukavaa. Oman historian ja taitojen läpikäynti on yllättävän raskasta. Tällöin täytyy kohdata kaikki ne jossittelun hetket, asiat  jotka tekisi nyt toisin sekä suorat epäonnistumiset. Toisaalta samalla muistin monia unohtamiani onnistumisen, ilon ja ylpeyden hetkiä. Negatiiviset asiat tuntuvat olevan helpompi muistaa kuin positiiviset. Silti niin työttömien kuin työssä olevien (kaikkien) on ensiarvoisen tärkeää antaa itselleen arvoa, sillä muualta sitä on usein vaikea löytää – valitettavasti. Onneksi on olemassa Ohjaamon kaltaisia paikkoja, joissa annetaan konkreettisten neuvojen lisäksi roppakaupalla kannustusta.

Ensi viikolla aloitan uusissa tehtävissä järjestösektorilla. Olen tulevasta työstä innoissani, mutta samalla haikeana, koska jätän Ohjaamon taakseni. Työ Ohjaamolla on opettanut paljon. Työkokemukseni ansiosta olen saanut vahvistettua viestinnällistä osaamistani, olen voinut osoittaa olevani aloitteellinen Ohjaamon työntekijöiltä saamani luottamuksen ansiosta ja ennen kaikkea koen osaavani jälleen roppakaupalla uutta ennestään itselleni vieraalta sektorilta.

Allekirjoittanut & Ohjaamon pallot yhteisselfiessä

Kaiken kaikkiaan työ Ohjaamolla on ollut uskomattoman hieno kokemus. Olen päässyt luomaan kokonaisen blogin alusta lähtien, syventynyt ja kirjoittanut lukuisista uusista teemoista nuoriso- ja työvoimapoliittisilla sektoreilla, perustanut sometilejä, luonut niille ja verkkosivuille sisältöä. Olen menettänyt hermoni tietotekniikan kanssa, todennut etteivät taitoni vielä riitä Oscar-tason videoihin, pyöritellyt silmiäni kahvihuoneen jutuille, tehnyt huolimattomuusvirheitä. Olen nauranut niin, että kyyneleeni ovat valuneet, kasvattanut itsevarmuutta, kokenut tulleeni kohdelleeksi vertaisenaan ja ennen kaikkea löytänyt taas uuden palan asiantuntijaidentiteettiini.

Niinpä, kiitos Turun Ohjaamolle ja työntekijöille. Turusta löytyy rautaisen kova 12 hengen työntekijäporukka. Siksi lopuksi kannustan kaikkia turkulaisia nuoria ja nuorten kanssa työskenteleviä suuntaamaan Yliopistonkatu 25. Kaikille Ohjaamosta ei löydy työtä, mutta kannustusta, tsemppiä ja apua sitäkin enemmän. Sen uskallan luvata.  

Ainomaija Rajoo