Mikä tekee työstä ja
työpaikasta viihtyisän? Mistä työn palkitsevuus syntyy?
Kun esimerkiksi työhaastattelussa
kysytään, mikä minulle on työpaikassa tärkeää, mainitsen yleensä ensimmäisenä
hyvän ilmapiirin. Pidän oleellisena sitä, että työpaikalla vallitsee hyvä
yhteishenki ja että ympäristö on avoin, kannustava ja turvallinen. Työntekijälle
pitää syntyä tunne, että apua ja neuvoja uskaltaa tarvittaessa pyytää ja että
niitä myös saa. Vastaavasti täytyy olla valmis auttamaan itse muita:
vastavuoroisuuden ja yhteen hiileen puhaltamisen periaate tekee työyhteisöstä
toimivan. On myös tärkeää, että jokainen uusi työntekijä otetaan osaksi
yhteisöä samalla tavalla riippumatta siitä, onko hän harjoittelija, kesätyöntekijä
vai vakituinen työntekijä. Varsinkin nuorella ja uransa alkuvaiheessa olevalla on
riski tulla sorsituksi tai riistetyksi kätevänä väliaikaisena halpatyövoimana –
siksi kannattaa selvittää tarkkaan, millaiselle työnantajalle on menossa töihin
ja kiinnittää huomiota siihen, millainen vaikutelma haastattelussa syntyy.
Työympäristöjä on erilaisia:
jotkut työpaikat ovat muodollisempia ja virallisempia kuin toiset. Itse olen todennut
viihtyväni parhaiten paikassa, jossa ilmapiiri on rento ja välitön ammattimaisuuden
siitä kärsimättä. Samanhenkiset ja huumorintajuiset työkaverit ovat mukava
lisäbonus – pidän myös siitä, että työntekijöiden ikähaarukka on laaja.
Erityisen mieluisiksi koen pienehköt työyhteisöt, koska minusta on mukava
tuntea kaikki työkaverit nimeltä ja pienessä yhteisössä ihmisiin tutustuu
paremmin kuin suuressa organisaatiossa. Myös kannustava ja kuunteleva esimies
on työn kannalta tärkeää.
Toinen arvostamani asia on kattava
perehdytys. Sen lisäksi, että se antaa työntekijälle hyvät valmiudet työssä
onnistumiseen, se myös antaa viestin, että työnantaja arvostaa uutta
työntekijäänsä ja haluaa panostaa häneen.
Lisäviihtyvyyttä työpaikalle
tuovat tarkoituksenmukaiset ja mukavat toimitilat. Toimistotyössä olen alkanut
entistä enemmän arvostaa ergonomia-asioita ja varsinkin sähköpöytiä. Olin
onnesta soikeana, kun ensimmäistä kertaa pääsin sellaiseen työpaikkaan, missä
oli sähköpöytä. Seisaaltaan työskentely tauottaa istumista mukavasti, ja kun
saa itse säädellä työtasonsa korkeutta ja huristella ylös ja alas oman mielensä
mukaan, tuntee olevansa vallan kahvassa.
Työssä itsessään minulle on
tärkeintä se, että se on jollain tavalla palkitsevaa. Eri työt palkitsevat eri
tavoin – erityisesti asiakaspalvelussa mutta myös lähes missä tahansa muussa
työssä, missä on ihmisten kanssa tekemisissä, toisen auttaminen tuo hyvää
mieltä ja merkityksellisyyden tunnetta. Työssä pitää voida tuntea, että omasta
toiminnasta on aidosti hyötyä. Muistan erään sadepäivän, kun olin hautausmaalla
kesätöissä ja seisoin kaatosateessa kastelemassa kukkasia letkulla – silloin
kävi mielessä, että olenko minä nyt yhteiskunnalle hyödyllinen yksilö. Puutarhatyöstäkin
saa kuitenkin omanlaistaan iloa – kun näkee konkreettisesti oman kädenjäljen ja
työn tuloksen, tietää saaneensa jotain aikaan. Samoin kaikessa työssä positiivinen
palaute asiakkailta, työkavereilta tai esimieheltä ilahduttaa ja motivoi aina, kuten
sekin, että on itse tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Esimerkiksi kääntäjänä
saan lingvistimielihyvää siitä, jos olen metsästänyt vaikeaa termiä ja sen
merkitystä kissojen ja koirien kanssa ja yhtäkkiä se pomppaakin esiin jostain
ja palaset loksahtavat paikoilleen.
Työstä tai työpaikasta tekee
mielekkään myös se, että se on sopusoinnussa omien arvojen kanssa. Haluaisin tehdä
työtä työnantajille ja yrityksille, joita arvostan ja joiden toimintaa ja periaatteita
haluaisin ajaa. Minulle on tärkeää, että osaamiseni menee hyvään tarkoitukseen.
Toki voi ajatella niinkin, että työ on ”vain” työtä ja toimeentulon lähde,
mutta kyllä minua kiinnostaa, millä tavoin se toimeentulo on ansaittu ja minkä
hyväksi työpanokseni käytetään.
Kuten kuka tahansa, pidän eniten
sellaisesta työstä, jossa voin hyödyntää omia vahvuuksiani parhaalla
mahdollisella tavalla ja jossa osaamistani arvostetaan. Ihanteellista on, jos siinä
ohessa saa käyttää luovuutta ja mahdollisuuden vaikuttaa. Toivon myös
työpaikkoja ja -tehtäviä, joissa minulle ominainen työskentelytapa on hyödyksi.
En esimerkiksi koskaan ole ollut luonteeltani tehotuottaja – minulle on tärkeää
huolellisuus ja tarkkuus ja siksi menen laatu edellä, joskus vauhdin
kustannuksella. Tuntuu, että esimerkiksi minun alallani eli käännösalalla yhä
useammin vaatimus on tuottaa huippulaatua vauhdilla – tai jossakin tapauksissa
kyseenalaista laatua vauhdilla, mutta aina nopeus tuntuu olevan avainsana. Siksi
arvostankin tehtäviä, joissa merkitsee enemmän työn lopputulos kuin se, montako
minuuttia sen saavuttamiseen on käytetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti