VASEN KÄSI –­ TIEDÄTKÖ VARMASTI, MITÄ OIKEA TEKEE?

Yksiselitteisten vastausten saaminen eri elämäntilanteisiin liittyviin kysymyksiin tuntuu välillä mahdottomalta tehtävältä. Eri virastojen välinen työnjako on ajoittain epäselvää ja saman katon altakin voi saada aivan erilaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy.

Esimerkiksi työttömyyttä koskevissa asioissa voi minun kokemukseni mukaan joutua vaivaannuttavaan virastolimboon, kun kukaan ei oikein osaa sanoa, minne pitäisi mennä ja mitä tehdä. Esimerkiksi selvittäessäni mahdollisuuksia opiskella työttömänä kävin TE-toimistossa koulutusneuvonnan ja työttömyysturvan puolella, ja minua neuvottiin menemään yliopiston opintoneuvojalle, joka puolestaan kehotti menemään takaisin työttömyysturvaneuvontaan, joka kehotti menemään takaisin opintoneuvojan luo. Tämä oli siis lyhennetty versio tapahtumien kulusta.

Mielestäni säännöt työttömänä opiskelemiselle ovat ylipäätään epätarkoituksenmukaiset. Mikäli ihminen on työtön, hakee koko ajan töitä ja olisi valmis ottamaan niitä vastaan koska tahansa, minusta olisi järkevää antaa hänen opiskella juuri sen verran kuin hän haluaa siihen asti, että hän työllistyy. Opinnot antavat työttömyysaikana mielekästä tekemistä, joka vielä kaiken lisäksi lisää osaamista ja tietoa – silti opintojen tekeminen sivutoimisesti niin, että säilyttää oikeuden työttömyysturvaan, rajataan minimaaliseen opintopistemäärään. Koska työttömyys on niin yleistä ja voi pitkittyä, vaikka työhakemuksia lähettäisi aamusta iltaan, tulisi minusta kaikille antaa mahdollisuus käyttää työttömyysaika niin rakentavasti kuin mahdollista.

Elämäntilanteesta riippuen ihmisellä voi olla niin monen eri elämänalueen kysymyksiä avoinna, että on tapauskohtaista, kuinka monta tahoa asioiden selvittämisessä on läsnä ja kuinka moneen eri Kelan palvelunumeroon pitää soittaa, että saisi tarvitsemansa vastaukset. Kuormittavassa tilanteessa painivalle byrokratia- ja tukiviidakkoon sukeltaminen tuntuu varmasti ylivoimaiselta.

Turhauttavimpana pidän itse sitä, kun on roikuttava monta tuntia langan päässä kuuntelemassa Kelan jonotusmusiikkia. Olen nykyään jo oppinut siihen, että laitan puhelimesta kaiuttimen päälle, jotta kuulen, milloin puheluuni vastataan – siinä odotellessa ehtii parhaimmillaan pestä hiukset ja laittaa ruokaa.

Kun on vuosia kuunnellut samaa monotonista jonotusmusiikkia, ei muuta osaa odottaakaan – siksi kerran säikähdin, kun puhelimen päässä oli täysin yllättäen vastassa jonkinlainen enkelikuoro. Oli virkistävää kuunnella sellaista vaihteeksi. Olen sittemmin odottanut, kävisikö niin vielä uudelleen, mutta ei ole käynyt. Ilmeisesti tällaista tapahtuu vain kerran elämässä – yliluonnollinen interventio Kelan puhelinpalvelussa.

Ajoittain harmittaa myös se, että sekä TE-palveluista että Kelasta olen saanut eri työntekijöiltä täysin toisistaan poikkeavia kannanottoja. Ymmärrän, että jotkut tilanteet ovat niin kimurantteja, että valmiita vastauksia voi olla vaikea antaa. Koska kysymys on kuitenkin ihmisen toimeentulosta, olisi tärkeää saada yksiselitteisiä vastauksia – ei niin, että yksi henkilö sanoo ”Tietysti voit tehdä näin” ja toinen ”Näin ei missään nimessä voi tehdä”. Pahinta on saada vastaukseksi, että päätöstä ei voi tietää etukäteen vaan on toimittava ja katsottava, mitä tapahtuu. Ei kai kukaan tietoisesti ota typeriä riskejä ja ajattele, että ”Jäänköhän ilman toimeentuloa tai saanko karenssin, jos teen näin? No, kokeillaanpa, sittenhän sen näkee.” Työtön voi joutua hankalaan asemaan, jos haluaisi esimerkiksi ottaa vastaan erilaisia projektitöitä mutta ei voi olla varma, miten ne vaikuttavat hänen tuloihinsa.

Kukaan työttömänä (tai töissäkään) oleva ei halua, että toimeentuloon tulee yllättäviä tai pitkiä katkoksia. Esimerkiksi erään ystäväni työttömyysturvan maksu lykkääntyi sen vuoksi, että työnantaja ei pyydettäessä toimittanutkaan tehdystä osa-aikatyöstä palkkakuitteja.

Eri virastojen kanssa toimiessa olisi siis toivottavaa saada mahdollisimman yksiselitteistä tietoa ja mieluiten myös selkeitä ennakkopäätöksiä: ”Jos teet näin, käy näin”. Silloin olisi helpompi tehdä päätöksiä ja taloudellisia laskelmia eikä vastaan tulisi ikäviä yllätyksiä. Eri virastoilta ja tahoilta toivon tiivistä yhteistyötä ja selkeyttä siihen, miten edetään ja kuka vastaa mistäkin – sekä henkilökunnalle hyvää perehdytystä, jotta linjaukset olisivat kaikille selviä ja samaan kysymykseen saisi aina saman vastauksen.

Ohjaamo on hyvä esimerkki yhden luukun periaatteella toimivasta paikasta, jossa monta palvelua on koottu saman katon alle – siellä saa muun muassa neuvontaa TE-toimiston asioissa, yhteyden Kelaan ja sosiaalitoimeen, koulutusneuvontaa ja niin edelleen. Tällöin säästyy aikaa ja vaivaa, kun nuori saa hoidettua monta asiaa yhdellä kertaa eikä tarvitse juosta virastosta toiseen ottamassa asioista selvää.