TYÖTTÖMYYDESTÄ - KELA KOETTELEE VAAN EI HYLKÄÄ

Kun kursin kokoon graduni viimeisiä sivuja keväällä 2015, aloin hakea harjoittelu- ja työpaikkoja. Olin yllättynyt siitä, että hakemukseni poikivat useita haastattelukutsuja ja jopa useamman tarjotun harjoittelupaikan. Siinä vaiheessa vaikeinta oli valintojen tekeminen eri vaihtoehtojen välillä, kun ei tiennyt, mihin mikäkin polku johtaisi. Kannustava haastattelukutsumäärä antoi luottoa siihen, että työtilaisuuksia tulisi jatkossakin.

 

Kun opiskelijuus päättyi eikä tiedekunnan harjoittelutukea enää ollut käytettävissä, moni ovi kuitenkin sulkeutui. Vaikka harjoittelupaikoista on kilpailua, työpaikoista vasta onkin. Työpaikkaa on huomattavasti vaikeampi saada eikä niitä ole yhtä paljon tarjolla, ainakaan minun alallani. Kysyntä ja tarjonta eivät millään kohtaa. Kaikkiin toivomiini paikkoihin hakee parisataa ihmistä. Usko työllistymismahdollisuuksiin alkoi horjua.

 

Niinpä minäkin ennen pitkää jouduin täyttämään ensimmäisen työttömyyskorvaushakemukseni. Se tuntui pelottavalta, dramaattiselta ja hävettävältäkin. Myöhemmin se ei enää tuntunut niin isolta jutulta, kun sain enemmän perspektiiviä ja ymmärsin, että työttömänä on välillä itse kukin - myös moni korkeasti koulutettu ja osaava ystäväni.  Vaikka olisi kuinka fiksu sekä paperilla että luonnossa, ei se takaa töitä. Sen hyväksyminen vie aikansa. Minun oli vaikea sisäistää, että työttömyys ei tarkoita epäonnistumista eikä kaikki ole itsestä kiinni.

 

Olen ollut sikäli onnekas, että työttömyysjaksoista huolimatta jotain työtä on aina löytynyt ennemmin tai myöhemmin - usein juuri silloin, kun toivo on ollut jo koetuksella. Olen kenties nyt päässytkin yli pahimmasta työttömyysfobiasta. Työttömyys oli pitkään yksi pahimpia pelkojani ja nyt se on nähty. Onko se niin hirveää? Yhtä aikaa on ja ei ole. Työttömyys ja epävarmuus on toki kuluttavaa, mutta se tuppaa olemaan nykypäivää ja valitettava realiteetti. Se voi osua kenen tahansa kohdalle, ja siitä selviää kyllä.

 

Kenties turhauttavinta työttömänä on ollut jatkuva yhteydenpito Kelaan ja TE-palveluihin ja eläminen puhelinpalvelun jonossa. Esimerkiksi silloin, kun halusin tehdä opintoja työttömänä, oli yhtä hampaiden kiristelyä yrittää laatia opintosuunnitelma, jonka opintopisteet pysyisivät Kelan sallimissa rajoissa.

Samoin yksittäiset projektiluonteiset työt ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia, kun koskaan ei voi olla varma, mitä Kela ja TE-toimisto mistäkin projektista ajattelevat, milloin sitä rahaa oikein saa ja kuinka paljon. Tutkimattomat ovat Kelan tiet, mitä tulee ratkaisuihin yksittäistapauksissa. Olen kuitenkin todennut, että Kela koettelee vaan ei hylkää.

 

Kerran olen joutunut myös täyttämään toimeentulotukihakemuksen. Neljän tai viiden puhelunkaan jälkeen ei ollut täysin selvää, mitä kaikkia liitteitä Kela minulta oikein halusi, joten pelasin varman päälle ja toimitin kirjekuoressa 22 sivua liitteitä. Niiden kerääminen kokoon oli parin viikon projekti. Varmuuden vuoksi kirjoittelin liitteisiin selittäviä kommentteja, kuten "Laitoin tähän nyt tällaisenkin”, mistä ehkä jo kuulsi läpi hienoinen turhautuminen. Kelan työntekijä lienee ilahtunut.

 

Työttömyysaikana ei oikein voi tehdä muuta kuin yrittää parhaansa ja luottaa, että jotain hyvää sieltä on tulossa. Huumorikin auttaa, minua ainakin. Ymmärrän kyllä myös sen, että jos tili on nollilla, ei paljon naurata. Kun olin työttömänä, ystäväni ostivat minulle tällaisen taulun, jota edelleen pidän paraatipaikalla kotonani:

 

 

Toivon kaikille työttömille voimia ja jaksamista työnhakuun ja tulevaisuudesta huolissaan oleville nuorille haluaisin sanoa, että työttömyyttä ei kannata pelätä. Työttömyys jossain vaiheessa elämää on mahdollista, mutta se on yleensä vain väliaikaista eikä maailma kaadu siihen.

NUORILLE APUA ASUMISEEN

Ohjaamosta saa apua myös asumiseen liittyvissä kysymyksissä. Määräpäivinä paikalla päivystää Turun Seudun Nuorisoasunnot ry:n Walk-in-asumisneuvontaa tarjoava työntekijä, ja muina aikoina asumisneuvontaa tarjotaan yhdistyksen omissa tiloissa. Nuoren kanssa voidaan käydä läpi tämänhetkistä asumistilannetta, talousasioita, asumisen taitoja ja vuokrasuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Yleinen tilanne neuvontaan hakeutuvilla on kodinetsintä: nuori saattaa nukkua kavereiden sohvalla, meneillään voi olla ero kumppanista tai on aika itsenäistyä vanhempien kodista. Asumisneuvontaa antavan toiminnanjohtaja Anne Lehtosen mukaan myös nuorten vanhemmat ottavat usein yhteyttä, ja taustalla on huoli nuoresta.

Turun asuntotilanteesta Lehtonen toteaa, että pienistä ja kohtuuhintaisista asunnoista on pulaa. Syyksi hän arvioi työelämän muutokset, nuorten itsenäistymisen entistä aikaisemmin ja sen, että nuoret kaipaavat omaa elinpiiriä. Väliaikaisratkaisujen sijaan nuoret haluavat asumiseltaan pysyvyyttä ja oman kodin tuntua.


Turun Seudun Nuorisoasunnot ry hallinnoi nuorisoasuntokohdetta, joka on tarkoitettu ensisijaisesti 18-29-vuotiaille työssä käyville tai työelämään hakeutuville, itsenäistyville tai asunnottomille nuorille. Asunnot ovat kuten mitä tahansa asuntoja, paitsi että niihin kuuluvat asumisen sisältöpalvelut. Käytännössä muuttava nuori saa kattavan opastuksen vuokralaisen oikeuksista ja vastuista, talon peruskäytänteistä sekä siitä, mitä kaikkea omaan kotiin muuttaessa on muistettava hoitaa. Lisäksi asukkailla on mahdollisuus saada neuvontaa tarvittaessa. Nuorisoasunnoissa ylläpidetään asukaskunnan erilaisuutta ottamalla asukkaiksi vaihtelevista taustoista olevia nuoria. Valinnat tehdään ARA:n ohjeiden mukaan, tarveperusteisesti.  Asuntojen ja asumisneuvonnan lisäksi Turun Nuorisoasunnot ry tarjoaa koulutusta, tekee alueellista edunvalvontatyötä ja edesauttaa nuorten asunnonsaantia ja hallittua asuttamista toimimalla yhteistyössä muiden yleishyödyllisten vuokrataloyhtiöiden kanssa.

Turun Seudun Nuorisoasunnot ry pyrkii edesauttamaan kaikkien nuorten asumisasioita ja asunnonsaantia, myös sellaisten nuorten, joilla asunnon hankkimiseen liittyy erityisiä haasteita. Taustalla voi olla esimerkiksi perheongelma, syntyperä tai maksuhäiriömerkinnät, tai kyse voi olla vaikkapa nuoresta, joka itsenäistyy lastensuojelulaitoksesta omaan kotiin.


Lehtonen iloitsee siitä, että ennaltaehkäisevän työn arvostus on noussut ja matalan kynnyksen paikkojen määrä kasvanut. Hän on myös havainnut, että asumisen tukipalvelujen eli kotiin vietävän tuen palveluntuottajien määrä on lisääntynyt. Tällaisia toimijoita ovat mm. Turun Nuorten Ystävät, NAL Palvelut Oy ja Sininauha yms. Lehtonen toteaa, että joidenkin erityisryhmien kohdalla asumista tukevat palvelut toimivat parhaiten, kun yhteistyössä on mukana myös asunnon tarjoava taho.


Asumisneuvonnan ja Turun Seudun Nuorisoasunnot ry:n tavoite on tukea asumisen onnistumista.
  – Koti antaa ihmiselle juuret, joista ammentaa voimaa. Se on perusta, jolle arki rakennetaan, Lehtonen sanoo.


Lehtonen on huolissaan siitä, että monet nuoret itsenäistyvät turhankin varhain tai vanhemmat saattavat patistaa nuorta itsenäistymään liian aikaisin. Hän toteaa, ettei nuorten tulisi joutua selvittämään talouteen ja asumiseen liittyviä asioita yksin, ilman lähipiirin tukea. Lehtosen mielestä vanhemmat luottavat usein liiaksi yhteiskunnan palveluiden varaan. Hän korostaa, ettei vanhemmuus katkea siihen, kun nuori täyttää 18 vuotta ja että ensimmäiseen kotiin muuttamisen tulisi olla vanhempien ja nuoren yhteinen projekti.


Lehtonen kuvaa, että sosiaalityön menetelmiä hyödyntävässä asumisneuvonnassa keskiössä on asiakkaan kohtaaminen niin, että löytyisi juuri hänelle sopiva asumismuoto ja tarvittaessa tuki. Työssä pyritään tunnistamaan tekijöitä, jotka voivat uhata nuoren asunnonsaantia tai asumisen onnistumista.

–  Tässä työssä iästä on hyötyä, Lehtonen toteaa ja kertoo elämänvoimaisten ja persoonallisten nuorten kohtaamisen olevan palkitsevaa työtä.

Lisätietoa Turun Seudun Nuorisoasunnot ry:stä

http://turunnuorisoasunnot.fi/asumispalvelut/


Jos olet kiinnostunut Ohjaamon tiloissa järjestettävästä Walk-in-asumisneuvonnasta, saat lisätietoja ottamalla Ohjaamoon yhteyttä.