KESÄLLÄ ALKAVA TYÖLLISYYSKOKEILU AVAA TURUSSA MAHDOLLISUUKSIA JA LUO HAASTEITA

Turun kaupungin työllisyyspalveluilla on edessään jännittäviä aikoja. Kesällä Turun seudulla alkaa valtakunnallinen elinkeino- ja työllisyyskokeilu, joka siirtää vastuun työllistämistoimenpiteistä täysin kunnille tiettyjen kohderyhmien osalta. Turun seutu on yksi yhdeksästä mukana olevasta kokeilualueesta. Kohderyhmät vaihtuvat alueittain, Turussa kokeilu koskee alle 25-vuotiaita työttömiä ja yli vuoden työttömänä olleita. Miten kokeilu tulee muuttamaan nuorten saamia työllisyyspalveluita ja millaisia haasteita kaupungilla on edessään?

Turussa kohderyhmään kuuluvia alle 25-vuotiaita työttömiä on tällä hetkellä pari tuhatta ja yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita lähes viisi ja puoli tuhatta. Kokeilulla pyritään kehittämään työllisyys- ja yrityspalveluita asiakaslähtöisemmiksi ja tehostamaan hallintoa. Samalla testataan kuntien kykyä tarjota työllisyys- ja yrityspalveluita maakuntauudistuksen jälkeen.

Mitä kokeilu nuoren näkökulmasta käytännössä tarkoittaa? Ulkoapäin katsottuna muutokset näyttäytyvät ensi alkuun vähäisiltä. Sen sijaan, että kohderyhmään kuuluva nuori työtön asioisi TE-palveluissa (kuten nyt), hoitaa hän asioinnin kokeilun ajan kaupungin yksikössä. Kokeilun aikana kohderyhmiin kuuluvien nuorten työllisyyspalvelut toteutetaan Ohjaamon palvelumallia noudattaen eli nuori tulee saamaan kaikki työllisyyspalvelut yhdestä ja samasta paikkaa.

Kokeilussa ensi askel ovat kolmen kuukauden haastattelut, jotka muiden palveluiden tavoin siirtyvät kohderyhmien osalta TE-palveluista kaupungille. Kaupungin kunnianhimoisena tavoitteena on toteuttaa haastatteluista suuri osa kasvotusten. Kela on viimeisin esimerkki tilanteesta, jossa työmäärää mitoitettiin jo etukäteen väärin. Onkin hyvin todennäköistä, että haastatteluita tullaan tekemään edelleen myös puhelimitse. Muita keinoja ovat kahdenkeskiset tapaamiset ja jonkinlaiset ryhmätilanteet.  

Haastatteluiden uudistus on ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden osallistaminen niiden suunnitteluun. Erityisesti nuorten haastatteluihin halutaan uusia ja tuoreita näkökulmia.   Haastattelun tavoitteena on kartoittaa nuoren tarvitsemien palveluiden laajuus ja luodaan ”nuoren oma polku”. Kokeilussa rakennettaan kaikille kohderyhmäläisille oma polkunsa, jonka sisältö riippuu työttömästä itsestään. Nuorten polun lisäksi tällainen on muun muassa ”maahanmuuttajan kotopolku”. 

Kokeilussa tarjottavien palveluiden ydin on henkilökohtaisuus. Palvelut pyritään räätälöimään entistä enemmän työttömän tarpeiden mukaan. Kolmen kuukauden haastattelujen rinnalla kokeilussa tullaankin toteuttamaan osaamisen kartoittamista ja kehittämistä, CV-kursseja, työhönvalmennusta, tsemppausta ja uskon vahvistamista.  Näitä tarjotaan jo tällä hetkellä, mutta kokeilussa eri palvelut halutaan tehdä vielä näkyvimmiksi ja saada nuori tätä kautta itsenäisemmin tarttumaan vaihtoehtoihin. Nuorten kohdalla kaupunki haluaa panostaa erityisesti koulutukseen ja erilaisten vaihtoehtojen hyödyntämiseen. Kaupunki luottaa tulevaan ammatillisen koulutuksen reformiin, jonka on luvattu lisäävän joustoja ja mahdollisuuksia koulutusratkaisuihin. Tosin jo tällä hetkellä ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuskoulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa on tarjolla vaihtoehtoisia koulutuspolkuja, joita kokeilun aikana aiotaan hyödyntää.

Turun Sanomissa ihasteltiin keväällä 1913 Helsingin kaupunginvaltuuston juuri perustamaa hätäapukomiteaa, jota lehti kuvasi "uudeksi askeleeksi" työttömyyden kitkemisessä. Työllisyyskokeilussa keinot ovat onneksi kehittyneet reilun sadan vuoden takaisesta.

Mutta on uudistuksella syvempääkin vaikutusta palveluiden toteuttamiseen: Tällä hetkellä työllistämispalvelut ja päätökset syntyvät monissa kohdin eri paikoissa. Yksi osuva esimerkki on kuntouttava työtoiminta. Nykyisessä mallissa päätöksen kuntouttavasta työtoiminnasta tekevät TE-palvelut ja kunnat yhdessä, mutta kunta tuottaa palvelun. Tämä on hidastanut päätöksentekoa. Kokeilun myötä palvelut ja päätökset syntyvät saman katon alla, mikä poistaa vastaavia pullonkauloja, ja tätä kautta tehostaa päätöksentekoa, tiedonkulkua ja asiakaspalvelua. Loppukädessä työttömälle pitäisi jäädä entistä useammin olo, että hänen asiansa etenevät tehokkaasti.

TE-palveluista siirtyvät työntekijät pysyvät yhä valtion virkailijoina, mutta tulevat työskentelemään työllisyyspalvelukeskuksen yhteyteen. Tämä tarkoittaa työ- ja virkasopimusten rinnakkaineloa, toimintatapojen ja järjestelmien yhdistämistä, uuden opettelua ja kompromisseja. Toivoa sopiikin, että kaupungin ja TE-palveluiden sisällä tiedonkulku toimii, sisäiseen viestintään kiinnitettään huomiota ja työntekijän koulutetaan. Nämä ovat haasteita, jotka kaupungilla tiedostetaan ja johon on luvattu kiinnittää kevään aikana huomiota.

Kuntien saaman päätöksentekovallan mahdollistaa lakimuutos, joka erottaa tulevan kokeilun aiemmista. Toisaalta tarpeellinen lakimuutos on hidastanut kokeilun aikataulua ja siirtänyt aloituskohdan vuoden alusta kesälle. Tämän vuoksi muun muassa Lieto on jättäytynyt pois kokeilusta.  Näin kokeilulle jää aiemman kahden vuoden sijaan toteutusaikaa vain puolitoistavuotta.

Kokeilun lyhyt aika on yksi Turun kaupungin suurimmista huolenaiheista. Turun tahtotilana on, että kaupunki toteuttaisi jatkossa kaikki työllisyyspalvelut. Kokeilu onkin Turulle ja muille kunnille valtavan hyvä tilaisuus osoittaa, että tämä on paitsi mahdollista myös kannattavaa. Tahtotilaan on helppo yhtyä, varsinkin kun sen heijastaa työllisyydestä käytyihin poliittisiin keskusteluihin. Palveluihin – oli kyse sitten sosiaalipalveluista, työelämästä tai koulutuksesta – halutaan lisää joustoja ja yksilöityjä ratkaisuja. Joustavien ja räätälöityjen työllisyyspalveluiden tuottaminen vaatii työttömän tarpeiden tunnistamista ja kokonaiskuvan hahmottamista alueen työtilanteesta. Tätä varten olisi järkevää, että työllisyyspalvelut tuotettaisiin siellä, missä työttömätkin ovat. 

Turun seudulla on menossa positiivinen rakennemuutos, joka tarkoittaa että tietyillä aloilla työvoimalle on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Tällainen ala on esimerkiksi laivateollisuus. Tähän ongelmaan etsitään helpotusta välillisesti myös työllisyyskokeilussa. Kuva Flickr.

Haasteena on tuleva maakuntauudistus, joka astuu voimaan vuoden 2019 alussa samaan aikaan kun kokeilu päättyy. Maakuntauudistuksen myötä voimaan astunee kasvupalvelulaki, jonka myötä julkiset TE-toimistojen ja ELY-keskusten palvelut kilpailutetaan maakunnissa yksityisille yrityksille tai kolmannen sektorin toimijoille. Se, mitä tämä tarkoittaa kuntien kohdalla, on vielä epäselvää. Pelkona on, että työllisyyspalvelut siirtyvät yhä voimakkaammin julkiselta sektorilta yksityisille toimijoille. Asiaa tutkineen Robert Arnkilinmukaan tämä on ongelma, sillä se tekee eri palveluiden (sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalvelut) yhdistelemisen vaikeaksi. Kattavien palveluiden tarjoaminen korostuu pitkäaikaistyöttömien kohdalla, jotka jo nyt ovat kuntien vastuulla. Onkin ymmärrettävää, että kokeiluissa Turku on halunnut terävöittää palveluiden kaiken kattavuutta ja yksilöllistämistä asiakkaan mukaan.  

Oman pohdintansa aiheuttaa myös asiakaskunnan tasapuolinen kohtelu.

Esimerkki.

Ohjaamo palvelee tällä hetkellä kaikkia alle 30-vuotiaita kaupunkilaisia. Osa tästä joukosta kuuluu kokeilun piiriin. Kokeilu ja Ohjaamo tulevat olevaan päällekkäin käynnissä ainakin helmikuulle 2018, jolloin Ohjaamon hankerahoitus päättyy. Kaupungin mukaan Ohjaamon rooli kohderyhmään kuuluvien alle 25-vuotiaiden palveluiden toteuttamisessa tulee kokeilussa olemaa merkittävä. Epäselvää kuitenkin on, missä ja miten Ohjaamo nuoria palvelee. Epäselvää on, miten käytännössä varmistetaan, että kaikki Ohjaamon asiakaskuntaan kuuluvat nuoret kokevat tulevansa tasapuolisesti kohdelluiksi ja tietävät, mille ovelle kulloinkin koputtaa.

Selvää onkin, että onnistuakseen kokeilu tarvitsee avointa ja vastavuoroista tiedotusta. On ymmärrettävää, että tiedottaminen kokeilusta on ollut vähäistä, kun lopullinen sisältö on auki. Toisaalta voisi ajatella, että tänä päivänä uskallettaisiin tiedottaa asioista jo silloin, kun ne ovat kesken. Jos itse olisin kokeilun kohteena, kokisin tulevani paremmin huomioiduksi ja osallistetuksi, jos saisin kuulla suunnitelmista hyvissä ajoin, sen sijaan että asiat valkenevat vasta kokeilun ensimmäisenä päivänä. Työttömien passivoimista kun tuskin halutaan, onhan kaupunki todennut, että työttömät kohdataan kokeilun myötä aktiivisina subjekteina, ei autettavina objekteina.

Aikamme uusliberalistista eetosta leimaa näkemys, jossa pärjääminen koetaan olevan yksilön omissa käsissä, niin kuin VTT NooraKotilainen on hienosti tuonut esille. Tätä vasten työttömyys nähdään yksilön omana vikana, osoituksena laiskuudesta. Kokeiluun kirjattu ajatus työttömästä ensisijaisesti työmarkkinoiden potentiaalisena resurssina ja aktiivisena subjektina on kannustettava. Toisaalta tämä ei saa tarkoittaa sitä, että kaikki vastuu alkukartoituksen jälkeen kasattaisiin työttömälle itselleen. On kuitenkin selvää, että työttömyys on harvoin työttömän itsensä vika. Haluankin ajatella, että kaupungin määritelmä on työntekijöille ja työttömille muistutus siitä, että työttömän ei kannata vaipua epätoivoon. Omaan tulevaisuuteensa voi vaikuttaa, varsinkin toisten tuella. Emmekö me kaikki kuitenkin ole automaattisesti aktiivisia subjekteja, siis ihmisiä. On jopa hieman sääli, että tämä tarvitsee sanoa ääneen vielä tänä päivänä.  

Tätä kirjoitusta varten haastattelin työllisyyspalvelukeskuksen johtaja Riitta Uittoa ja palvelujohtaja Mika Helvaa. Molemmat haastateltavat myönsivät kokeilun sisältävän paljon haasteita ja mahdollisia kompastuskiviä. Viestinnän ja tiedotuksen puute on näistä selkein ja asiaan luvattiin kiinnittää huomiota. Kokeilu nähdään kaupungilla ennen kaikkea ainutlaatuisena mahdollisuutena luoda uusia toimintamalleja ja kitkeä työttömyyttä. Nähtäväksi jää, miten ja missä kokeilu tullaan järjestämään. Tämän kirjoituksen myötä moni tuskin tulee "hullua hurkaammaksi" kokeilun toteutuksesta. Kaikkiin avoimiin kysymyksiin saadaan väistämättä vastaus viimeistään kesällä, toivottavasti kuitenkin jo sitä ennen.

Tekstiä varten haastateltiin Työllisyyspalvelukeskuksen johtaja Riitta Uittoa ja palvelujohtaja Mika Helvaa Turun kaupungilta.

Ainomaija Rajoo

kirjoittaja työskentelee projektityöntekijänä Turun Ohjaamossa