NUORET MUKAAN KUNNALLISEEN PÄÄTÖKSENTEKOON

Vaalien alla innostutaan keskustelamaan nuorten alhaisesta äänestysprosentista. Näin kävi myös tänä vuonna. Olin viikko sitten seuraamassa DemoFinlandin järjestämässä demokratiaa Turkuun -vaalipaneelissa, jossa keskusteltiin muun muassa nuorten aktivoinnista. Huoli on aiheellinen: viime kuntavaaleissa alle 25-vuotiasta ääntään käytti harvempi kuin joka kolmas, nuoria ehdokkaita taas oli vain 8,9 % kaikista ehdolla olleista. Vaalipaneelissa ratkaisuksi ehdotettiin muun muassa nuorisovaltuustojen vahvistamista, äänestysiän laskua ja nuorten päätäntävallan lisäämistä paikallisesti. 

Mutta meillähän on jo nuorisovaltuustot?

Vanhimmat nuorisovaltuustot ovat 1990-luvulta. Turussa 25-jäseninen nuorisovaltuusto on toiminut vuodesta 2014. Valtuusto edustaa turkulaisia nuoria ja pitää nuorten asiaa esillä muun muassa jakamalla vuosittain rahaa nuorten ideoimille hankkeille.  Lisäksi valtuustolla on edustus Turun yläkouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa. Nuorisovaltuuston jäsenillä on pääsy myös osaan lautakunnista. 

Ja juuri tämä on yksi nuorisovaltuustoon liittyvistä haasteista Turussa. Suomen Nuorisovaltuustojen liitto Ry linjaa, että kaikissa kuntien lautakunnissa tulisi olla nuorisovaltuuston edustus. Turussa tämä ei kaikkien lautakuntien kohdalla vielä toteudu. Kieltäytyneet ovat vedonneet muun muassa salassapitovaatimukseen. Tämä herättää kysymyksen nuoriin kohdistetusta epäluottamuksesta. Kuinka tervettä on sulkea nuoret pois ja mitä tämä osoittaa nuorille itselleen?

Toinen nuorisovaltuustoihin epäsuorasti liittyvä ongelma on polarisoituminen. Nuorisovaltuustot ovat hieno tapa osallistaa ja sitouttaa nuoria kunnalliseen päätöksentekoon. Ongelmana on, että nuorisovaltuustoihin osallistuu nuoria, jotka luultavammin joka tapauksessa aktivoituisivat yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Toisin sanoen valtuuskunnat eivät tavoita niin sanottuja suuria massoja, jotka ajautuvat syrjään poliittisesta vaikuttamisesta. Tällöin on uhkana, että keskustelu nuorten aktivoimisesta typistyy nuorisovaltuustoihin ja sivuuttaa muut keinot, jättäen suuren osan nuorista varjoonsa. 

Äänestysikä laskuun, äänestysinto nousuun?

Polarisoinnin ratkaisijaksi on ehdotettu nuorten aiempaa aikaisempaa aktivoimista poliittiseen päätöksentekoon eli äänestysiän laskua 16:een. DemoFinlandin vaalipaneelissa muun muassa Keskustan Antti Grönlund puolsi näkemystä. Asiaa puoltaa myös Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi. Allianssin lukuisiinperusteluihin kuuluu tavoite aktivoida ja sitoa nuoret entistä vahvemmin ja aiemmin yhteiskuntaan ja toteuttaa näin demokratiaa entistä paremmin. 

Vastustajat taas pelkäävät, etteivät nuoret ole tarpeeksi kypsiä äänestämään. Nuorten äänten uskotaan kasautuvan ääriliikkeille. Esimerkiksi vuonna2008 vaaliasiantuntija Tuomo Martikainen kertoi Uusi Suomi –verkkolehdessä nuorten äänten menevän todennäköisesti oikeistopopulisteille.  Äänestysiän laskun epäillään myös lisäävän vaalien pintapuolisuutta ja julkkisehdokkaiden määrää. 

Itävallassa 16-vuotiaat ovat saaneet äänestää kaikissa vaaleissa jo vuodesta 2007. Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että ensikertaa äänestävät 16-vuotiaat ovat Itävallassa olleet aktiivisempia kuin ensikertaa äänestäneet 18–20-vuotiaat. Lisäksi heidän tietämyksensä yhteiskunnallisista asioista on ollut suurempaa kuin pari vuotta vanhemmilla. Norjassa vuoden 2011 kunnallisvaaleissa äänestysiän lasku 16:een johti siihen, että nuoret äänestivät aktiivisemmin kuin 18–20-vuotiaat, mutta heidän kiinnostuksensa politiikkaa kohtaan oli alempi. 

Suomessa parhaimman vertailukohdan antavat seurakuntavaalit, joissa 16-vuotiaat ovat saaneet äänestää vuodesta 2010. Tuolloin vaalikampanjat olivat kohdistettu nuoriin, mikä näkyi positiivisesti nuorten äänestysaktiivisuutena. Luku on nuorten kohdalla laskenut tuosta, mutta myöskään vaalikampanjoita ei ole enää yhtä selkeästi kohdistettu nuorisoon. Uudistus on ollut voimassa suhteellisen vähän aikaa, joten pitkälle johdettavia tuloksia ei voida vielä antaa. (Lähde) 

Nuortenkin äänestyskäyttäytymistä tutkineen akatemiantutkija Hanna Wassin mukaanensimmäisellä äänestyskerralla on paljon vaikutusta myöhempään äänestyskäyttäytymiseen. Mitä enemmän niin sanottua hypeä ensimmäiseen äänestyskertaa liittyy, sitä todennäköisemmin nuori äänestää seuraavallakin kerralla. Tyypillisesti äänestysinto kasvaa aikuistumisen myötä, kun elämäntilanteen muutokset kuten lastensaanti herättää kiinnostuksen politiikkaan. Äänestysintoon vaikuttavat tutkimusten perusteella voimakkaasti myös sosioekonomiset tekijät kuten koulutus. Tilastokeskuksen tutkimusten perusteella ylemmän korkeakoulutuksen suorittaneista nuorista aikuisista äänestää lähes 90 %:a. Luku laskee koulutustason kanssa. Mielenkiintoista on, ettei nuorten oma asema oli ainoa vaikuttava tekijä. Aivan kuten koulutus ja tulotaso ovat periytyviä, niin myös äänestysinto ja puoluekanta.

Hannu Lahtisen, Hanna Wassin ja Jani Erolan artikkelista selviää, että vanhempien äänestysinto selittää nuorten käyttäytymistä yhtä paljon kuin sosioekonomisen tekijät. Nuoren todennäköisyys äänestää kasvaa, jos vanhemmat äänestävät. Vaikutus tosin laskee nuoren vanhetessa. Tutkimukset antavat kirjoittajien mukaan osviittaa myös siihen, että nuoren kasvattaminen poliittisesti aktiiviseksi toimijaksi vaatii koko kylän: osallisuus erilaisissa järjestöissä, yhteisöissä ja verkostoissa vahvistaa kollektiivista identiteettiä, joiden kautta syntyy motivaatio vaikuttamiselle. 

Yhtenä nuoren kollektiivisen identiteetin rakentajana voidaan pitää koulua. Itävallassa äänestysiän laskun rinnalla uudistettiin koulujen yhteiskuntaopinopetusta teoreettisesta käytännönläheisämmäksi, mitä pidetään yhtenä keskeisimmistä tekijöistä nuorten äänestysintoon. Onkin todennäköistä, ettei äänestysiän lasku yksistään riitä, vaan uudistus pitäisi huomioida muun muassa kouluopetuksessa. Samoin kuin nuorisovaltuustojen kohdalla, äänestysiän laskukin todennäköisesti houkuttelisi vaaliuurnille nuoret, jotka muutoinkin äänestäisivät saatuaan siihen oikeuden. Tästä syystä Demo Finlandin vaalipaneelissakin nostettiin esille tarve tuoda yhteiskunnallinen vaikuttaminen lähemmäksi nuoria.  

  

Nuorille lisää päätäntävaltaa ja lähemmäksi

Vaalipaneelissa Piia Noronen (sdp.) ja Henri Hautamäki (ps.) muun muassa ehdottivat puolueiden päästämistä kouluihin. Puoluepolitiikkaa ei katsota tällä hetkellä kouluissa hyvällä ja esimerkiksi kampanjointi koulujen alueella on monin paikoin kiellettyä. Osa uskoo nuoren äänestysaktiivisuuden kasvavan, jos puoluepolitiikka saisi näkyä ja kuulua kouluissa enemmän. Toisaalta on hyvä muistaa, että monissa kouluissa keskustellaan politiikasta nyt jo, mistä syystä on vaikea sanoa kuinka paljon tilanne todella muuttuisi.  

Uudempi ehdotus on lisätä niin sanottua lähidemokratiaa. Demokratian toteutumista tutkiva Elias Laitinen (vas.) ehdotti vaalipaneelissa ratkaisuksi nuorten passiivisuuteen suorempaa päätäntävaltaa kouluihin. Laitisen mukaan toteutus voitaisiin aloittaa oppilaskunnissa tekemällä pienen luokan päätöksiä kuten äänestyksiä ruokalistan sisällöstä tai sisustuksesta.  Pitkällä tähtäimellä tavoitteena olisi, että oppilaat saisivat osallistua aikataulujen suunnitteluun, oppisisältöihin ja koulutyön järjestämiseen.  

Tämän tyylisestä toiminnasta yksi esimerkki on Helsingin nuorisotoimen Ruuti-hanke, joka osallistaa nuoria päätöksentekoon. Ruudissa nuorelle tarjotaan monia eri vaikutuskeinoja kuten aloitteen tekemistä, toimintaryhmän ideointiin osallistumista ja budjetointia. Viimeinen, osallistuva budjetointi on kunnallisen vaikuttamisen kannalta erityisen mielenkiintoinen. Osallistuvalla budjetoinnilla tarkoitetaan kansalaisten mukaan ottamista julkisista varoista päättämiseen. Onnistuessaan osallistava budjetointi antaa kansalaisille valtaa tehdä todellisia päätöksiä siitä, mihin yhteisiä varoja käytetään. Helsingin nuorisotoimessa nuoret ovat saaneet ehdottaa kohteita ja rajoitetusti myös päättää nuorisoasiankeskusten rahojen kohdentamisesta. Nuoret ovat vaikuttaneet muun muassa yleisen siisteyden parantamiseen. Helsingistä saadut tulokset osoittavat, että osallistuva budjetointi muiden aktivointikeinojen rinnalla on lisännyt yhteistyötä koulujen ja järjestöjen kanssa, levittävät nuorisotyötä ja lisäävät tapahtumatarjontaa. Ja ennen kaikkea nuoret ovat kokeneet tulevansa entistä paremmin kuulluiksi ja huomioiduksi. 

Mutta osataan Turussakin.

Turun nuorisopalveluilla on käynnissä kolme pilotointia osallistuvasta budjetoinnista Lausteen ja Paattisten nuorisotaloilla sekä starttipajassa. Suunnitelmissa on startata vuoden 2018 alusta budjetointi käyntiin kaikissa nuorisopalveluiden tiloissa ja toiminnassa, jolloin kaikki alle 29-vuotiaat kaupunkilaiset pääsisivät eri tavoin ehdottamaan ja äänestämään rahankäytöstä 3 kuukauden jaksoissa. Toisin kuin Helsingin Ruuti-hankkeessa Turussa on ajatuksena, että kaikki nuoret alueittain pääsevät ideoinnin lisäksi myös äänestämään. Suunnitelmien rinnalle ideoidaan sähköistä menetelmää kaiken toteuttamiseen. Uudistuksen taustalla on halua antaa nuorille lisää vaikutusmahdollisuuksia ja samalla lisätä nuorten tietoa kaupungin päätöksenteosta.

Osallistuvan budjetoinnin, oli kohteena mikä ikäluokka tahansa, haasteita ovat pitkäjänteisyys, systemaattisuus ja ohjeistus. Budjetointi typistyy helposti pelkäksi äänestämiseksi aidon vaikuttamisen sijaan. Keskeistä onkin sitouttaa niin työntekijät, kansalaiset, päättäjät kuin luottamushenkilöt menetelmän käyttöön. Toinen tärkeä huomioitava seikka on varmistaa, että budjetointiin otetaan mukaan mahdollisimman eritaustaisia kansalaisia, jotta tasa-arvo toteutuu. Tämä taas vaatii tiedottamista ja vuorovaikutteisuutta. 

Maakuntauudistus hyvä hetki toimia

 Maakuntauudistus siirtää monissa kysymyksissä päätäntävaltaa pois kunnilta. Toisaalta kuntiin jää tärkeitä nuoria koskettavia kysymyksiä, kuten koulutus ja toivottavasti työllisyyskysymykset (tästä puhuttiin blogissa muun muassa työllisyyskokeilun yhteydessä). Tulisikin muistaa, että tuleva muutos avaa mahdollisuuden pohtia kunnallista päätöksentekoa uudessa valossa. Maakuntauudistuksen edessä kunnilla on mahdollisuus ottaa aktiivinen rooli demokratian lisäämisessä ja täten myös nuorten aktivoinnissa ja huomioinnissa. Tapahtui tämä sitten nuorisovaltuustojen, äänestysiän laskun tai osallistuvan budjetoinnin muodossa on selvää, että onnistuakseen uudistusten tulee olla laaja-alaisia. Yksittäinen muutos kuten äänestysiän lasku tuskin on riittävä. Lähidemokratia taas toteutuu parhaiten silloin, kun sen takana ovat eri toimijat ja kansalaiset saavat ideoinnin lisäksi aidosti vaikuttaa. Eri sektoreille ulottuvien uudistusten rinnalla tarvitaan myös luottamusta nuoriin. Nuoret itse toivotavat Nuorisotutkimusseuran mukaan vaikutusvaltaa, jota ei ole tarkkaan ennalta määritelty ja rajattu. 

Tämä on luonnollinen toive, jonka taakse on helppo asettua, onhan tutkija Elizabeth Beaumontin mukaan edellytys aktiiviselle vaikuttamisella tunne siitä, että voi vaikuttaa. Jottei taas neljän vuoden kuluttua käydä samaa keskustelua nuorten alhaisesta äänestysaktiivisuudesta, tulisi pohdinnan lisäksi alkaa toimiin. Itse toivonkin, että ensi sunnuntaina valitaan sellaisia ihmisiä, joilla on rohkeutta ja halua suunnan muuttamiseen. Ja että keskustelua aletaan käydä yhä enemmän nuorten käyttämättömän potentiaalin näkökulmasta, eikä niinkään enää sohvalle jäävien, nukkuvien ja välinpitämättömien nuorten sanastolla. Tällainen kielenkäyttö kun ei auta ketään.  

Demo Finlandin vaalipaneelissa kuntavaaliehdokkaista olivat paikalla Henri hautamäki (ps.), Piia Noronen (sdp.), Elias Laitinen (vas.), Antti Grönlund (kesk.), Kukka-Maaria Wessman (vihr.), Ville Auvinen (kd.), Anna-Kaise Kälviäine (kok.) ja Marko Winter (rkp.)

Lisäksi kirjoitusta varten haastateltiin Turun nuorisopalveluiden nuorisosihteeri Virpi Sojakkaa.

Ainomaija Rajoo
kirjoittaja työskentelee projektityöntekijänä Turun Ohjaamossa 

Lähteet:

Beaumont, Elisabeth (2010): Political Agency and Empowerment: Pathways for Developing a Sense of Political Efficacy in Young Adults. Teoksessa Handbook of Research on Civic Engagement in Youth. Eds. Lonnie R. Sherrod,Judith Torney-Purta,Constance A. Flanagan. John Wiley & Sons, New Jersey.

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen verkkosivut

Nuoret poliittisina toimijoina – äänestäminen eri riitä. Nuorisotutkimusseuranverkkosivut.

Lahtinen Hannu, Wass Hanna ja Erola Jani: ”Periytyvää eriytymistä – vanhemmilla selvävaikutus nuorten äänestämiseen”. Tieto&Trendit 1/2017. 

Wass Hanna: ”Pitäisikö alle 18-vuotiailla olla äänioikeus? Kokemuksiaseurakuntavaaleista”. Politiikasta 4.12.2014. 

Laitinen Elias: ”Demokraattisempi Turku 2: Suoraa päätösvaltaa kouluihin”.Blogikirjoitus 1.4.2017. 

16 syytä alentaa äänestysikärajaa kaikissa vaaleissa. Allianssin pamfletti.

16-vuotias onotollisessa äänestysiässä. HS 13.8.2012. 

Laitio Tommi: "Osallistuva budjetointi parantaa kaupunkia". Blogikirjoitus 26.1.2016.